www-juhalantz-fi-mig

Toipujan tarina: Tavallisen perheen tavallinen lapsi – ja tie takaisin elämään

Fri, 14 Aug 2026 09:58:41 GMT

Tavallisen perheen tavallinen lapsi, nyt jo nuori mies, alkoi käyttämään päihteitä teini-ikäisenä osaksi kavereiden painostuksesta ja osaksi helpotukseksi koulukiusaamisen ja synnynnäisen OCD:n aiheuttamiin mielen oirehtimisiin. Kokeilut alkoivat – kuten niin monella – alkoholista ja kannabiksesta siirtyen vähitellen vahvempiin päihteisiin, viimeisimpänä ”rakkautena” alfa-pvp, joka veikin nuoren miehen käytännössä haudan partaalle.

"Tilanne oli todella paha; nuori mies oli jatkuvasti eriasteisissa psykoositiloissa, pelokas ja vainoharhainen. Töissä käynti ei ollut onnistunut enää aikoihin, asunnosta oli ollut pakko lähteä ja ystäväpiiri oli kaventunut hyvin pieneksi, kunnes hän vietti kaiken aikansa peläten psykooseissa henkensä edestä, yksin peukkupiipun seurassa pienessä, täydessä sekasorrossa olleessa vuokrahuoneessaan.

Hän yritti päästä aineista eroon itsenäisesti. Omassa ”luukussaan” hän ei voinut olla koska siellä käyttö vain kiihtyi. Niinpä hän yritti sitkistellä meillä vanhempiensa sohvalla, mutta kerta toisensa jälkeen addiktio otti yliotteen tahdonvoimasta ja poika katosi yhä uudestaan vain palatakseen jatkuvasti huonommassa kunnossa yrittämään uudestaan.

Keskustelimme toki usein siitä, että hän ei selviä yksin ja rohkaisimme hakeutumaan hoitoon. Kun kyselimme terveyskeskuksesta, mitä apuja olisi saatavilla, meille neuvottiin vain katkoon hakeutumisesta. Poika kuitenkin kieltäytyi lähtemästä katkoille tai julkisen puolen hoitoihin, sillä hän oli tuttaviltaan kuullut niistä niin monta huonoa kokemusta. Katkoilla kuulemma vain käytetään huumeita, sieltä ei pääse suoraan hoitoon vaan takaisin vanhoihin piireihin odottamaan, jos hoitoa joskus tulisi ja pahin mörkö hänelle oli se, että kaikille kuulemma tyrkytetään korvaushoitoa. Hän, piristeisiin addiktoitunut, ei halunnut addiktoitua opioideihin.

Olimme todella neuvottomia ja niinpä kyselin facebookin päihteiden käyttäjien läheisryhmästä, onko olemassa mitään muuta hoitoa kuin katkot ja korvaushoito. Sain vinkin kuunnella Juha Lantzin Syvällä-podcastia Suplalta. Ahmin podcastin kaikki jaksot muutamassa päivässä ja kun poika seuraavan kerran ilmestyi sohvalle yrittämään, pakotin hänet kuuntelemaan kanssani muutaman tärkeimmän jakson podcastista. Siitä jäi siemen itämään – sanoin, että sinä hetkenä, kun hän haluaa, me viemme hänet Rehab365:een minnesotahoitoon.

Psykoosit pahenivat, käyttö lisääntyi ja lopuksi hän pelkäsi jopa sitä, että kraanavesi on myrkytettyä ja olikin kuolla nestehukkaan viimeisinä päivinä. Hän soitti meille ja puhelimesta kuului vain heikko ääni; äiti, mä taidan kuolla tänne. Haimme täydessä psykoosissa olleen pojan meille kotiin. Silloin hän viimein sanoi, että ei pysty raitistumaan yksin.

Soitin välittömästi Rehab365:een ja psykoosista huolimatta saimme luvan tulla. Meille sanottiin: nyt on se hetki - heti tänne! Tuntien pituinen automatka oli kaoottinen. Auton takapenkillä tuskaansa itkevä poikamme.

Saavuimme perille – jossain vaiheessa matkaa poika oli nukahtanut takapenkille. Kävelimme Rehabin kauniiseen, rauhalliseen rakennukseen, jossa meidät otettiin vastaan hyväksyvästi ja lämpimästi. Kävimme yhdessä läpi tilannetta ja teimme paperit kuntoon. Poika jäi ja me lähdimme kotia kohti. Viimeinen mitä kuulimme, oli pojan sanat: ”Kai mä sitten tänne jään. Tiedätte kyllä miten mä jännitän vieraita paikkoja. Mutta kyllä mä tänne jään. Ei täällä varmaan tapahdu mitään pahaa.’

Läheisviikonloppu oli tunteita täynnä. Emme olleet nähneet poikaa kolmeen viikkoon. Hoitoon mennessään hän oli kuin luteen huokaus, laiha ja kumarainen. Kolme viikkoa oli tehnyt ihmeitä – painoa olit tullut reilusti lisää, katse oli kirkas ja ryhti suora. Viikonlopun aikana putsattiin pöytä – kerrottiin miten hänen päihdesairautensa oli vaikuttanut meihin muihin, ja mitä toivomme puolin ja toisin tulevalta. Tunnelma oli todella lämmin ja rakastava. Niihin asioihin ei ole ollut tuon viikonlopun jälkeen tarvetta palata – ei syyttelyä, ei vanhojen kaivelemista.

Poika pysyi hoidossa ensimmäiset neljä viikkoa ja tuli kotiin väsyneenä ja hiljaisena. Intervalliviikko sovittiin muutaman viikon päähän, tilanne oli ollut sen verran paha. Joka tapauksessa poika palasi Rymättylään myös intervalliviikoksi.

Perushoitojakson jälkeen hän kävi tunnollisesti jatkohoitotapaamisissa seuraavan vuoden. Päivä päivältä hän sai hieman lisää kiinni elämästä. Vähitellen hän uskaltautui treeneihin, aloitti lyhennetyt työpäivät ja alkoi avautumaan. Otimme toipumisen tueksi vielä lisäapuja Rehabin Juha Lantzilta yksityisterapian muodossa.

Nyt, kohta kaksi vuotta myöhemmin, poika on edelleen raitis. Hän voi hyvin. Hänellä on naisystävä, lapsi, työ ja harrastukset. Elämä jatkuu – päivä kerrallaan.

Olemme niin kiitollisia siitä, että saimme ihanan, herkän poikamme takaisin. Ja hän sai elämänsä takaisin. Olemme kiitollisia siitä, että myös meitä läheisiä hoidettiin – käymme edelleen läheisryhmissä lähes viikottain, sillä aika on jättänyt syvät arvet myös meihin. Mekin paranemme – päivän kerrallaan.

Niin se on – 'peukkukin on alisteinen toipumiselle'"

Riippuvuudesta toipuminen ei tapahdu pakottamalla, vol. 1

Fri, 14 Aug 2026 09:47:50 GMT

”Tuttu tuska vai tuntematon taivas?”

”Terveellä tavalla rakentunut tunnejärjestelmä ohjaa meitä kohti rakkautta, myötätuntoa ja terveitä ihmissuhteita. Häiriintynyt, sekava järjestelmä ohjaa meidät ongelmiin” – Gabor Maté

Päihderiippuvuudesta toipuminen on monella tapaa oppimisprosessi. Aivojen neuroplastisuus mahdollistaa uusien hermoyhteyksien syntymisen aivoihin, joten toivoa paremmasta on vaikka joskus ajatus aidosta vapaudesta ja hyvinvoinnista tuntuisikin mahdottomalta. Raittius edellyttää vanhojen hermoyhteyksien korvaamista uusilla yhteyksillä.

Hermostomme lukee ja tulkitsee kaikki viestit uhan tai turvan näkökulmasta. Päihderiippuvuudessa aivot ja hermosto ovat tottuneet päihteen tuomaan turvan kokemukseen, joten päihteettömän elämän ne tulkitsevat uhkana. Tästä johtuen hermosto ohjaa addiktin valitsemaan automaattisesti vanhat tutut käyttäytymismallit uusien, terveiden mallien sijaan. Järjen tasolla raittius ja tasapainoinen elämä kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta, mutta hermostollemme se merkitsee uhkaa.

Selvitymismallit

Riippuvuudesta toipumisen mahdollistamiseksi on tärkeä tiedostaa 2 käyttäytymistämme ohjaavaa selviytymismallia:

Uskomusmallit – kuten käsitykset siitä, millaisia olemme, mitä olemme ansainneet tai mitä odotamme maailmalta syntyvät usein lapsuuden kokemuksista, yhteisöjen ja kavereiden arvoista, sekä aiemmista kokemuksista. Ne toimivat ikään kuin filttereinä, joiden läpi tulkitsemme todellisuutta. Hormonaalinen järjestelmä voi vahvistaa näitä uskomuksia. Esimerkiksi, jos koemme jatkuvaa stressiä ja kortisolitasot pysyvät koholla, saatamme kokea maailman uhkaavana ja toimia pelon ohjaamana, mikä vahvistaa haitallisia uskomusmalleja, kuten "maailma on vaarallinen" tai "en ole tarpeeksi hyvä". Päihderiippuvaiselle tuttuja uskomusmalleja ovat mm ”minusta ei ole elämään raitista elämää tai ”en pysty nauttimaan elämästä ilman päihteitä”.

Suojamekanismit ovat psyyken keinoja selviytyä vaikeista tunteista tai tilanteista, jotka koemme uhkaaviksi. Esimerkiksi välttely, vähättely, päihteet, uhkapelaaminen, nettiporno, sosiaalinen media voivat kehittyä suojaksi epämiellyttäviä tunteita tai muistoja vastaan. Näitä suojamekanismeja ohjaa usein hermoston ja hormonien toiminta: jos olemme usein stressaantuneita, jännittyneitä tai vieroitusoireisia, hermosto voi olla jatkuvasti virittynyt taistelemaan tai pakenemaan. Tämä jatkuva hälytystila tekee suojamekanismeista jatkuvia ja automatisoituja, mikä vaikuttaa siihen, miten näemme ja koemme maailman, eli vältämme tai torjumme kaikkea, mikä muistuttaa meitä aiemmista vaikeista tilanteista.

Päihderiippuvainen kokee maailman turvattomana ja uhkaavana, joten alitajuinen selviytymisjärjestelmä ohjaa hänet käyttämään päihteitä, eristäytymään, välttelemään, palaamaan vanhoihin ihmissuhteisiin tai muihin addiktion muotoihin.

Addiktiot, hermoston hätätila ja välittäjäaineet

Välittäjäaineiden roolin tiedostaminen voi auttaa sinua ymmärtämään valintojesi ja uskomuksiesi merkitystä hyvinvoinnissasi. Hermosto tulkitsee ja reagoi tulevaisuuteen menneisyyden kokemusten perusteella. Esim jos sinulle on naurettu ala- asteen laulutunnilla voi ajatus ihmisille puhumisesta laukaista paniikkikohtauksen vielä aikuisenakin.

Välittäjäaineiden haasteet ja hyödyt riippuvuudesta toipumisessa:

Menneisyys

Kortisoli ja adrenaliini pitävät meidät kiinni menneisyyden stressissä ja traumoissa ja peloissa, aktivoiden kehon suojamekanismeja

Nykyhetki

Serotoniini, oksitosiini, endorfiinit ja vasopressiini (”Tämä hetki”- välittäjäaineet) edistävät hyvinvointia ja tyytyväisyyttä nykyhetkessä, auttaen meitä nauttimaan elämästä ja luomaan läheisiä ihmissuhteita.

Tulevaisuus

Dopamiini on välittäjäaine, joka ohjaa meitä kohti tulevaisuutta ja tavoitteiden saavuttamista. Se aktivoi motivaatiota, uteliaisuutta ja kykyä asettaa ja tavoitella unelmia. Dopamiini auttaa meitä näkemään mahdollisuuksia ja pitämään yllä innostusta muutokseen ja kehittymiseen, mikä tekee

siitä kehityksen ja kasvun kannalta keskeisen voiman.

Addiktion vaikutukset:

Kortisoli ja adrenaliini: Krooninen stressi ja traumaattiset kokemukset voivat johtaa jatkuvasti kohonneisiin kortisolitasoihin ja toistuviin adrenaliinipiikkeihin, jotka pitävät meidät jatkuvassa hätätilassa.
Hermoston hätätila: Addiktion seurauksena autonominen hermosto voi jäädä jatkuvasti aktivoituneeseen tilaan, mikä vaikeuttaa rentoutumista ja palautumista.
Aivojen luonnollinen kyky elää tässä hetkessä on heikentynyt Nyt- välittäjäaineiden lamaantumisen myötä

Menneisyyden vaikutus nykyhetkeen:

Kehon muistot: Kehomuisti ja trauma voivat aiheuttaa fyysisiä ja emotionaalisia reaktioita, jotka estävät meitä elämään täysillä nykyhetkessä. Tämä johtuu siitä, että keho ja mieli reagoivat menneisiin uhkiin ikään kuin ne olisivat edelleen läsnä.
Negatiiviset uskomukset: Addiktiot ja traumakokemukset voivat luoda negatiivisia uskomuksia ja pelkoja, jotka vaikuttavat ajattelutapaamme ja käyttäytymiseemme nykyhetkessä

Myöhemmin käsitellään tarkemmin ”Tämä hetki”-välittäjäaineiden roolia päihderiippuvuudesta vapautumisessa.

Tämän artikkelin lähteenä olen käyttänyt Tanja Sipilän muutoksen anatomia -valmennuksen luentomateriaaleja.

Riippuvuuden anatomiaa

Fri, 14 Aug 2026 09:41:03 GMT

Riippuvuus ei ole heikkoutta, vaan hermoston selviytymisstrategia

Riippuvuus ei ole tahdon tai moraalin puute. Se on hermoston automaattinen ja opittu tapa säädellä kipua, häpeää tai tyhjyyttä silloin, kun turvallinen yhteys puuttuu.

Hermosto etsii aina tasapainoa. Jos rauhoittumista ei voi kokea yhteyden kautta, keho oppii etsimään sitä ulkoisista ärsykkeistä – aineista, toiminnoista, ihmisistä, jännityksestä, kontrollista. Riippuvuus ei siis kerro heikkoudesta, vaan kehon viisaudesta:

“Tämä oli ainoa keino pysyä elossa, kun turvallinen yhteys puuttuu.”

Riippuvuuden neurobiologia ja -kemia – mitä kehossa tapahtuu

Aivoissa on palkitsemisjärjestelmä, joka ohjaa meitä kohti sitä, mikä tuntuu hyvältä tai helpottavalta.

Kun koemme mielihyvää tai helpotusta – oli se sitten ruoka, läheisyys tai alkoholi – aivojen syvällä sijaitseva alue vapauttaa dopamiinia, joka kertoo keholle: “tämä tuntui hyvältä, tee tätä lisää.”

Tämä viesti kulkee kolmen alueen välillä:

VTA (ventraalinen tegmentaalialue) – dopamiinin lähde
Nucleus accumbens – mielihyvän ja motivaation keskus
Prefrontaalikorteksi – järjen ja itsehillinnän alue

Kun tätä reittiä aktivoidaan toistuvasti, aivot alkavat tunnistaa kyseisen toiminnan turvaksi. Silloin hermosto alkaa hakea sitä yhä uudelleen, vaikka järki tietäisi, ettei se tee hyvää. Riippuvuus syntyy, kun keho oppii yhdistämään tietyn asian helpotukseen – ja alkaa etsiä sitä yhä uudestaan, vaikka se ei enää toisi todellista hyvää oloa.

Jatkuva dopamiinipiikkien etsiminen heikentää reseptorien herkkyyttä → tarvitaan enemmän ärsykettä, jotta tunne syntyy.

Etuotsalohkon kontrollikeskus heikkenee, ja keho alkaa ohjata elämää.

Mikä on dopamiini – ja miksi se on niin tärkeä riippuvuuksissa

Dopamiini on aivojen välittäjäaine, joka toimii kuin viestinviejä hermosolujen välillä. Moni yhdistää dopamiinin mielihyvään, mutta se ei kuitenkaan ole “onnellisuushormoni”, vaan pikemminkin motivaatio- ja odotushormoni > Tulevaisuushormoni

Dopamiini kertoo keholle: “Tämä on tärkeää. Tätä kohti kannattaa liikkua.”

Dopamiini luo halun ja motivaation kulkea palkkiota kohti. Kun teemme jotain, mikä vapauttaa dopamiinia — kuten syömme, juomme, onnistumme, saamme huomiota tai nautintoa — keho tallentaa sen muistiin: “tämä tuntui hyvältä, tee tätä lisää.”

Siksi dopamiini liittyy oppimiseen ja toistoon. Se on kuin aivojen palkitsemismerkki, joka vahvistaa käytöstä, joka toi helpotusta tai mielihyvää.

Riippuvuuksissa dopamiini toimii yli ja ajan myötä:

Dopamiinireseptorit turtuvat → tarvitaan enemmän samaa ärsykettä saman tunteen saamiseksi.
Luonnollinen mielihyvän kokemus (ruoka, läheisyys, lepo) ei enää tunnu miltään.
Aivot alkavat “huutaa” dopamiinia – ja ihminen tuntee pakon toistaa.

Siksi riippuvuudet eivät ole tahdon asia, vaan aivojen oppimisjärjestelmä, joka on mennyt ylikierroksille. Dopamiini ei tee meitä onnellisiksi. Se saa meidät haluamaan sitä, mikä joskus teki meidät onnellisiksi. Riippuvuudessa tämä halu kaappaa koko hermoston ja toipumisessa opitaan palauttamaan dopamiini luonnollisiin lähteisiin: turvaan, yhteyteen ja merkitykseen.

Dopamiinin suhde muihin välittäjäaineisiin ja hyvänolon kemikaaleihin

1. Dopamiini

Luo halun, odotuksen ja motivaation tunteen.
Aktivoi meitä liikkumaan kohti jotakin, mikä lupaa helpotusta tai mielihyvää.
Riippuvuudessa dopamiini menee “yli”, ja muut säätelijät eivät enää pidä tasapainoa yllä.

2. Serotoniini

On dopamiinin vastapaino.
Luo kylläisyyden, rauhan ja tyytyväisyyden tunteen.
Kun serotoniini toimii hyvin, ei ole jatkuvaa tarvetta etsiä uutta dopamiinipiikkiä.
Riippuvuudessa serotoniinitaso usein laskee → ihminen ei enää tunne mielihyvää luonnollisista asioista.

3. Oksitosiini

On yhteyden ja luottamuksen hormoni.
Vahvistaa aitoa mielihyvää turvallisesta kontaktista ja läheisyydestä.
Kun ihminen ei saa oksitosiinia (turvaa ja yhteyttä), keho yrittää korvata sen dopamiinilla (ärsykkeillä, jännityksellä).

4. Vasopressiini

Liittyy kiintymykseen, lojaalisuuteen ja paribondaukseen.
Tukee oksitosiinia siinä, että yhteys toiseen ihmiseen tuntuu palkitsevalta ja sitovalta.
Riippuvuudessa tämä järjestelmä vääristyy: yhteys korvautuu kiinnittymisellä.

5. Kappa-opioidireseptorit (dynorfiini)

Toimivat kuin jarru dopamiinille.
Kun dopamiinitaso nousee liian korkeaksi, kappajärjestelmä yrittää laskea sitä alas.
Tämä laskee mielialaa ja voi aiheuttaa masennuksen tai vetäytymisen tunteen — jolloin ihminen hakee taas dopamiinia lisää.

Kun dopamiini toimii yksin, elämä on jatkuvaa seuraavan annoksen jahtaamista.

Kun se on tasapainossa serotoniinin, oksitosiinin ja muiden säätelijöiden kanssa, mielihyvä muuttuu rauhaksi, yhteydeksi ja merkitykseksi

Seuraavassa artikkelissa; riippuvuudesta toipuminen ei tapahdu pakottamalla .

Lähde: Tanja Sipilän luento Muutoksen anatomia -valmennuksessa

Viiden askeleen metodi haitallisista toimintamalleista vapautumiseen

Fri, 14 Aug 2026 09:36:17 GMT

Tietoisen läsnäolon taito on yksi tehokkaimmista tavoista vapautua haitallisista käyttäytymismalleista tehostaen mm. 12 askeleen toipumisohjelman vaikutuksia addiktioista vapautumiseen.

Addiktio opettaa aivomme reagoimaan automaattisesti tunne- ja ajatusimpulsseihin välittämättä käyttäytymisen seurauksista. Pahimmillaan tästä seuraa hallitsematonta käyttäytymistä, joka aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa, taloudessa, työ- ja opiskeluelämässä, sekä heikentää uskoamme itseä kunnioittavan elämän elämiseen. Mindfulness, meditaatio, hengitysharjoitukset säännöllisesti tehtynä kehittävät kykyämme tunneimpulssien käsittelemiseen rakentavalla tavalla.

Tässä sinulle viiden askeleen metodi haitallisen käyttäytymisen hillitsemiseen:

1. Tiedosta

Ensimmäisessä askeleessa nimeämme uudelleen addiktiivisen ajatuksen miettimällä, mitä oikeasti haluamme. Voin yksinäisenä miettiä tarvitsevani suklaata, jotta voin paremmin. Toiminnan sijasta pysähdyn miettimään, tarvitsenko oikeasti suklaata? Uudelleenmäärittelyssä luovun tarpeesta suklaan syömiseen sanomalla ”en tarvitse suklaata tai mitään herkkua nyt. Minulla on vain pakkomielteinen ajatus suklaata kohtaan. Se ei ole todellinen tarpeeni, vaan pakkomielteinen uskomus tarpeestani. Minulla saattaa pakonomaisen tarpeen tunne, mutta todellisuudessa minulla ei ole pakonomaista tarvetta mihinkään!

Tärkeintä ensimmäisessä askeleessa on tietoinen läsnäolo. Ole tietoinen addiktiota aktivoivasta pakonomaisuuden tunteesta. Tietoisen läsnäolon ansiosta pystyt astumaan askeleen itsestäsi ulos ja katsomaan tilannetta ulkopuolisen silmin. Tarkoituksena ei ole poistaa pakonomaisuuden tunnetta, vaan katsoa sitä tietoisin silmin.

2. Uudelleenmäärittely

Opittuasi, ettei pakonomainen tarve anna todellisuudessa mitään hyvää sinulle, toisessa askeleessa opit kohdistamaan himon aivojen palkkiojärjestelmän normaaliin toimintaan. Olet ehkä lapsesta asti opettanut aivojasi nopean tyydytyksen käyttäytymiseen. Dopamiini-, sekä endorfiinijärjestelmäsi on oppinut pienestä pitäen tyydyttymään suklaalla, uhkapeleillä, päihteillä, sosiaalisella medialla, nettipornolla jne. Pakonomainen saattaa kertoa myös tyydyttymättömistä emotionaalisista tarpeista.

Uudelleenmäärittäminen on myötätuntoinen tapa suhtautua itseemme. Syyllistämisen sijaan voimme miettiä, miksi pakonomainen tarve tuntuu niin voimakkaalta? ”No, koska aivoni ovat oppineet siihen tuhansien toistojen myötä, sekä tunnistan himojen aktivoituvan ollessani stressaantunut, kuormittunut tai yksinäinen.

Addiktion pakonomaisuus ei kerro sinusta ihmisenä yhtään mitään. Se ei ole tyhmyyttä tai luonteenheikkoutta. Se on ainoastaan seurausta aiemman elämän opituista malleista, joihin sinulla ei silloin ollut kontrollikykyä. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta tämän hetken valintoihin voimme vaikuttaa.

Kun opit reagoimaan vanhoihin toimintamalleihin uudella tavalla, heikennät hiljalleen niiden tehoa.

3. Uudelleenfokusoiminen

Uudelleenfokusoimisessa ostat itsellesi aikaa toimia uudella tavalla. ”Se, miltä sinusta tuntuu ei ole merkityksellistä, vaan miten toimit”.

Addiktiivisen käyttäytymisen sijaan valitse tehdä jotain muuta. Tavoitteena on antaa itsellesi hetki aikaa (15min) pelastaa tilanne. Tee jotain, mistä pidät ja joka vie ajatuksesi muualle. Valitse mielellään jotain mielekästä ja luovaa, ja joka tyydyttää mielihalusi, mutta ei tuota ongelmia. Lähde kävelylle, soita kaverille, kuuntele mielekästä musiikkia, tee fyysinen harjoitus jne. Fyysinen aktiivisuus on tehokasta, sillä se aktivoi aivojen palkkiojärjestelmää luonnollisesti, mutta mikä tahansa sinulle hyvä toiminta on suositeltavaa.

Muista, että toiminnan muuttaminen on pikamatkan sijasta maratoni. Menestys on säännöllisesti toistettujen valintojen lopputulos.

4. Uudelleenarvottaminen

Addiktin mielesi on opettanut tekemään addiktiosi kohteesta tärkeimmän asian elämässäsi. Addiktio on aktivoituessaan kaapannut aivojesi kiintymys-, sekä motivaatiojärjestelmät. Addiktio kehittyy siellä, missä rakkauden, kiintymisen ja elinvoimaisuuden pitäisi olla.

Uudelleenarvottamisessa näet aiemmat kultakimpaleet rihkamana. Tajuat, ettei addiktio tarjoa sinulle mitään, mikä palvelisi todellista hyvinvointiasi.

Kannattaa kirjoittaa ylös kaikki negatiiviset seuraukset, mitä addiktiivinen käyttäytyminen on sinulle aiheuttanut: ”Mitä hyvää uhkapelaaminen on tuonut minulle oikeasti? Olen velkaantunut. Se on eristänyt minut läheisistä ihmisistä. Olen tehnyt asioita, joita olen katunut ja hävennyt jälkeenpäin. Mitä tapahtui viimeksi, kun päätin pelata vain vähän? ”

Suosittelen kirjoittamaan kaikki negatiiviset seuraukset paperille. Silloin ne ovat olemassa ja voit palata listaan aina, kun pelaamisen ”tarve” nostaa päätään. Keskity erityisesti muistelemaan miltä sinusta tuntui listasi tapahtumissa.

Addiktio nostaa ajoittain päätään ja tilanteiden ennakoiminen on tärkeää. Opi ennakoimaan haastavat hetket ja mieti valmiiksi vaihtoehtoiset toimintamallit tilanteiden selvittämiseksi.

5. Uudenluominen

Tästä eteenpäin, et ole elämän vietävissä. Nyt sinulla on mahdollisuus päättää, millaista elämää haluat elää. Nyt on aika luoda uutta.

Kirjoita paperille mitkä ovat tärkeimmät arvosi? Minkä tekemisestä nautit? Mitkä ovat intohimojasi? Mitkä ovat vahvuuksiasi? Sydämessäsi on rakkautta ja haluat antaa sitä jollekin. Millaista elämää haluat elää nyt, kun addiktio ei hallitse elämääsi.

Paperi näyttää sinulle, mihin suuntaan haluat elämääsi viedä ja mitä asioita todella arvostat elämässäsi.

Riippuvuudesta toipuminen mahdollistaa vapauden päättää itse oman elämän suunnasta.

Sinä et ole addiktiosi vanki

Fri, 14 Aug 2026 09:33:40 GMT

Suomessa päihdeongelmien hoitamiseen liittyvä keskustelu pyörii toistuvasti huumehaittoja vähentävien toimenpiteiden ympärillä. Kukaan ei puhu huumeriippuvuudesta toipumisesta. Stigmaa ylläpidetään luomalla mielikuvaa addikteista heikkoina yksilöinä, joille raittius on vain harvojen erityisyksilöiden etuoikeus.

Totta se on. Huumeriippuvuudesta toipuminen on mahdollista.

Ihminen on ympäristön tuote. Emme synny huumeaddikteiksi, eikä addiktio synny tyhjiössä. Ympäristöllä on merkittävä rooli addiktion syntymiseen, ylläpitämiseen, sekä siitä toipumiseen. Ympäristö sisältää sisäiset tekijät (uskomukset, tunteet, muistot, ajatukset), sekä ulkoiset tekijät (ihmissuhteet, ympäristö).

Addiktille mikään ei riitä

Addiktin keskeisimmät tunteet ovat pelko ja katkeruus. Elämän pelko ja katkeruus elämän hankaluudesta, pelko epämiellyttävien tunteiden kokemisesta ja katkeruus, että niitä joutuu kokemaan. Pelko ettemme koskaan tunne oloamme hyväksi ja katkeruus, kun emme tunne oloamme ”oikeanlaiseksi”.

Aineen vaikutuksen alaisena pelko ja katkeruus helpottavat hetkeksi, mutta pitkällä aikavälillä ne pahenevat. Lopulta pyörimme päättymättömässä ahdistuksen ja helpotuksen kehässä addiktion vahvistuessa annos kerrallaan.

Addiktio on ”minä, minä”- ja ”mikään ei riitä”- sairaus. ”Minä ja minun tunteeni”, sekä jatkuvat puutostilat värittävät addiktin todellisuutta. Addiktin elämä pyörii omien tarpeiden, tunteiden ja halujen ympärillä. Tunne- elämä heilahtelee ääripäästä toiseen ja pakkomielteinen hyvänolon tavoittelu hallitsee elämää. ”Mitä jos menetän tämän hyvän?”, ”mitä sitten, kun tämä loppuu?”

Lopulta mikään ulkoinen palkkio ei riitä tyydyttämään sisäistä tyhjiötämme.

Kuinka rikot kaavan?

Kaikki tietävät lihasten kasvavan sopivan rasituksen, levon ja ravinteiden yhteisvaikutuksesta. Verenkierron paranevan liikunnan ja ravinnon vaikutuksesta ja keuhkojen toiminnan kehittyvän aerobisen harjoittelun seurauksena. Samat lainalaisuudet pätevät myös päihderiippuvuudesta toipumiseen.

Addiktiosta toipuminen edellyttää uusien voimavarojen löytämistä ja aktiivista hyödyntämistä terveellisen ja hyvinvointiamme tukevan elämän elämiseen. Aktiivisessa addiktiossa aivot tottuvat automaattisiin, helppoihin ja laiskoihin valintoihin. Addiktin elämä pyörii seuraavan annoksen ympärillä syrjäyttäen kaiken muun elämästä.

Nykytiedon mukaan aivomme kehittyvät koko elämän ajan, mikäli annamme niille mahdollisuuden kehittyä. Aivot ovat tehty käytettäväksi ja voimme luoda uusia hermoyhteyksiä toteuttamalla aktiivisesti uusia toimintamalleja. Tutkimuksissa on todettu vahingoittuneiden aivojen toipuvan oikeanlaisen kuntoutuksen seurauksena, joten miksi päihdeaddikti ei pystyisi vapautumaan riippuvuudesta aktiivisen toipumistyön seurauksena?

Aivojen itsesäätelystä vastaavan etuotsalohkon toimintaa voidaan kehittää harjoittelemalla itseohjautuvaa toimintaa impulsiivisen toiminnan sijaan. Addiktion seurauksena etuotsalohkon toimintakyky on heikentynyt, joten harjoittelu vaatii toistoja, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Luomme itse oman todellisuutemme

Emme välttämättä pysty poistamaan päihdemielihaluja, mutta pystymme muuttamaan suhtautumistamme niihin. Tietoisen läsnäolon avulla voimme oppia tarkkailemaan ajatuksiamme, tunteitamme ja mielihalujamme myötätuntoisesti ja tasapainoisesti. Impulsiivisuuden sijaan pystymme muuttamaan näkökulmaamme ja käyttäytymistämme raittiutta tukevaksi.

Usein haasteena on menneisyyden kokemusten vaikutukset nykyhetkeen. Aiemmat retkahdukset kummittelevat tässä hetkessä vaikuttaen mm uskomuksiimme. ”Olen aina retkahtanut yksinäisenä, varmaan retkahdan nytkin”. Addikti elää uudelleen aiempia kipukokemuksiaan, kunnes oppii tiedostamaan ja käsittelemään niitä.

Addiktin tunneheilahtelut ovat muita voimakkaampia ja tunteet voivat heilahtaa äärilaidasta toiseen nopeasti.

Itse olen kokenut lukuisia hylätyksi tulemisen kokemuksia pikkupojasta lähtien ja teinistä asti parisuhteeni ovat usein päättyneet yhtä nopeasti, kuin ovat alkaneetkin. Kumppanini ovat saattaneet julistaa rakkauttaan eilen ja tänään tulen jätetyksi. Kokemukset ovat vaikuttaneet minuun syvällisesti. Luen ja tulkitsen pienimpiäkin vaaran merkkejä toisen käyttäytymisessä ja reagoin niihin herkästi. Koen olevani turvassa saatuani huomiota säännöllisesti.

Nykyään olen oppinut tunnistamaan tunnereaktioni ja mielessäni pyörivät ”uhkakuvat ja salaliittoteoriat” reagoimatta impulsiivisesti. Pyrin suhtautumaan itseni myötätuntoisesti ja taputan itseäni olalle käyttäydyttyäni asiallisesti tunteistani huolimatta.Seuraava kehitysaskel oliis tuoda ajatukseni "uhkakuvistat" ja salaliittoteorioista julkisiksi, eli puhua niistä ja tarkistaa missä oikeasti mennään.

Halutessasi raittiutta ole erityisen kiinnostunut tutustumaan reaktioihisi uhriutumisen sijaan. Addiktio on vaikeiden tunteiden karkuun juoksemista tai houkuttelevissa tunteissa roikkumista. Tietoinen läsnäolo mahdollistaa vapautumaan addiktiota ylläpitävistä ajatusmalleista.

Kyettyäsi toimimaan oikein reaktiivisuuden sijaan olet vahvistanut aivojesi uusia toimintamalleja. Voit antaa tunteille ja tilanteille uuden merkityksen ”nyt minun tekee mieli juoda, mutta oikeasti en tarvitse alkoholia mihinkään. Siitä seuraa ainoastaan ongelmia”.

Tapoja vahvistaa sisäistä ympäristöäsi: kognitiivinen käyttäytymisterapia, itsetutkiskelu ja sen jakaminen toisen ihmisen kanssa, puhuminen, mindfulness ja meditaatio, hengitysharjoitukset (3x syvähengitys jne), toipumiskirjallisuuden lukeminen, itsehoitoryhmät, päihdeterapia, rukoilu, luonnossa liikkuminen.

Seuraavassa blogissa annan käyttöösi viiden askeleen ”kaavan” itsehoitosi tueksi.

Ajatuksia raittiudesta- mitä päihderiippuvuudesta toipuminen on käytännössä?

Fri, 14 Aug 2026 09:24:05 GMT

Mitä ihmiset ajattelevat raittiuden olevan:

En käytä päihteitä

Mitä raittius on todellisuudessa:

Muutostyötä

Pelkkä päihteistä pidättäytyminen ei vielä muuta mitään. Toipuminen tapahtuu muuttamalla opittuja ajatus- ja toimintamalleja. ”Et voi mennä eteen ja taaksepäin yhtä aikaa”. Jokainen toipumisen toimenpide vie sinua eteenpäin.

Raittiuden ja hyvinvoinnin priorisoimista

Pysyvän raittiuden saavuttaneet priorisoivat raittiuden tärkeimmäksi asiaksi elämässään. Päihderiippuvuus ei neuvottele tai kysele ”haluaisitko käyttää huumeita vai olla ilman?” Riippuvuus vie ja ihminen vikisee, halusi tai ei. Raittiuden pitää olla prioriteetti elämässämme. Sen myötä ihmissuhteiden, talouden ja muiden elämän osa- alueiden on mahdollista kukoistaa.

Lepoa ja palautumista

Vaikka toipumisen eteen pitää ponnistella, on tärkeä oppia myös lepäämään ja rentoutumaan. Addiktiosta kärsinyt elimistö ja hermosto tarvitsevat myös lepoa.

Toipumisen opiskelua ja itsensä kehittämistä

Raittius on elämäntapa. Opiskele sitä, kehitä itseäsi ja ymmärrystä uudesta elämäntavasta. Aivosi palkitsevat sinut dopamiinilla saadessasi oivalluksia itsestäsi, addiktiostasi ja toipumisesta. Lue kirjoja, kuuntele podcasteja, keskustele aiheesta kiinnostuneiden kanssa, hanki valmentaja tai terapeutti, osallistu luennoille ja kursseille.

Itsehoidon priorisoimista

Aseta terapia, itsehoitoryhmät, hoitosuunnitelmasi kaiken muun edelle. Itsesi hoitaminen ei ole aina helppoa, joten laiskuudelle ei saa antaa pienintäkään tilaa. Toipumistyön jälkeen voit katsoa Netflixiä, mennä kuntosalille tai tavata kavereita.

Rajojen asettamista

Päihdemaailma ei kunnioita rajoja. Päihteiden eteen olet saattanut joutua nöyristelemään, miellyttämään, joustamaan ja kokemaan huonoa kohtelua. Nyt on aika vetää rajat ja alkaa arvostamaan itseäsi. Huonosti kohtelevien ihmisten on aika poistua elämästäsi ja sinulla on valta vaikuttaa. Millaisten ihmisten kanssa vietät aikaasi ja millaista kohtelua haluat kokea. Terve itsekunnioitus on tärkeä osa raittiutta.

Yhteyden luomista itseen

Hiljentyminen, luonto, rukoilu, itsetutkiskelu, meditaatio, itsehoitoryhmät, 12 askeleen toipumisohjelma. Miten sinä pysähdyt itsesi ja tunteidesi äärelle? Miten luot yhteyttä itseesi muistaen, miksi raittius on tärkeää ja miltä tuntuu olla hetki itsesi kanssa. Kliseisesti sanottuna tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Merkityksen löytämistä raittiudesta

Raittiuden laatu paranee usein huomattavasti löydettyäsi merkityksen sille. Syvempi yhteys raittiuden merkitykseen mahdollistaa aidon kiitollisuuden kokemuksen valitsemastasi polusta.

Uuden tarinan luomista itsestäsi ja elämästäsi

”Kerran narkkari, aina narkkari” on p…ka puhetta. Se, millainen ihminen olet ollut ei määrittele sinua tänään. Millaista tarinaa kerrot itsestäsi nykyään?

Uusien rutiinien luomista

Tehokkain tapa muuttaa elämääsi on muuttaa päivittäiset rutiinisi. Mieti millaiset rutiinit ovat uuden elämäntapasi perusta?

Arvojesi tietoista todeksi elämistä

Miten raittius, rehellisyys, terveys, toisten auttaminen näkyvät elämässäsi? Arvot luovat uskoa ja luottamusta elämään. Niihin voit nojata vaikeissa tilanteissa tietäen olevasi oikealla tiellä vaihtelevista tunteista huolimatta. Arvojen mukainen elämä vahvistaa itsetuntoa ja itseluottamusta.

Kieltäytymistä, silloin kun haluat kieltäytyä

Kieltäydy päihteistä, vaikka pelkäisit ihmisten tuomitsevan sinut. Kukaan päihteitä tarjoava ihminen ei ole selvittelemässä sotkujasi addiktiosi aktivoiduttua. He voivat loukkaantua kieltäydyttyäsi, mutta MITÄ VÄLIÄ?! On hullua käyttää päihteitä vain miellyttääksesi muita.

Stressin käsittelemistä terveellisillä tavoilla

Jep! Päihteiden sijasta on paljon kuitakin tapoja stressin käsittelemiseen. Päihteet ovat huono valinta stressiin, sillä hetkellisen helpotuksen jälkeen stressitasosi ovat aiempaa korkeammalla.

Onko addiktio opittu tapa?

Fri, 14 Aug 2026 09:20:25 GMT

Olematta aivotutkija, minun on helpoin ymmärtää ihmisen käyttäytymistä ja reagointimalleja aivojen toiminnan kautta.

On lohdullista ymmärtää, miksi tietyt toimintamallit ovat lähes automaattisia, kun taas joidenkin toimintamallien opetteleminen tuntuu hankalalta jopa vuosien harjoittelun jälkeen.

Olen huomannut kuinka aivojen toiminnan ymmärtäminen helpottaa addiktion ymmärtämistä ja hyväksymistä, sekä luo uskoa addiktiosta vapautumiseen. Vaikka päihderiippuvuus voidaan diagnosoida sairaudeksi, pohjimmiltaan kysymyksessä on opittu toimintamalli. Lukuisten toistojen myötä aivot herkistyvät päihteen tuottamalle palkkiokokemukselle lamauttaen etuotsalohkon kyvyn hallita päihteiden käyttöä, tunneimpulsseja, sekä vastustaa päihteen himoa tai kavereiden houkutuksia.

"Addiktio ei ole luonnollista meille, mutta aivojen osat, missä addiktio vaikuttaa, ovat keskeisiä selviytymisellemme" – Gabor Maté

Onnellisuuden sijaan aivomme ohjaavat meitä selviytymään, lisääntymään, välttämään vaaraa ja ratkaisemaan ongelmia. Addiktille kivun kohtaaminen tuottaa tuskaa ja tuntuu ylitsepääsemättömältä koska aivomme ovat oppineet välttämään kipua (ahdistus, yksinäisyys, tyhjyys, tylsyys, stressi, epävarmuus, pelot) päihteiden, uhkapelaamisen, syömisen, seksin, nettipornon ja shoppailun avulla.

Todellisuudessa ahdistus on aivojen luonnollinen reaktio epänormaaliin tilaan. Välittäjäaineet ovat hetkellisesti romahtaneet ja aivot tarkastelevat nykyhetkeä ja tulevaisuutta uhkien kautta. ”En kestä… en pysty… en pärjää… pää hajoo!”

Ja koska aivojen tehtävä on myös ennustaa tulevaisuutta ja varautua tuleviin uhkiin, olemme varmoja, ettei tuska mene koskaan ohi ja tarvitsemme jotain helpotusta.

Mitä jos kyseessä ei kokemuksesta huolimatta olekaan elämän ja kuoleman kamppailu?

Jospa ahdistus onkin vain aivojen tapa ohjata meitä korjaamaan häiriötila. Ja koska kyseessä on uhkaava tilanne, ratkaisuna olisikin turvan kokemus.

Kuten opetimme aivomme addiktoitumaan, voimme opettaa ne myös toipumaan. Hyvinvointia voi kehittää toipumista tukevilla ihmissuhteilla, syvähengityksellä, liikunnalla, luontoyhteydellä, meditaatiolla, rukoilulla, asettamalla saavutettavissa olevia tavoitteita ja päivittäisillä hyvinvoinnin rutiineilla. Hiljalleen voimme opettaa aivomme uusiin toimintamalleihin.

Itse kaipaan jatkuvasti onnellisuutta ja helppoa elämää. Kiroan vastoinkäymisiä ja haasteita, vaikka tiedän niiden tarjoavan mahdollisuuden henkilökohtaiseen kasvun ja kehitykseen. Mikään saavutus ei myöskään ole tuonut onnea, koska alan heti pelkäämään sen menettämistä. Addiktin aivot tekevät työtään.

Addiktion vastakohta ei ole raittius, vaan yhteys

Fri, 14 Aug 2026 09:18:08 GMT

Psykologi Risto Nieminen mainitsi Riippuvuuden psykologiaa -luennollaan psykiatri Gabor Matén sitaatin yhteyden kokemuksen merkityksestä riippuvuudesta vapautumisessa. Olen Riston ja Gaborin kanssa samaa mieltä. Päihteillä on sisäisesti hyvinvoivalle ihmiselle hyvin vähän annettavaa.

Riippuvuudenhoidon ammattilaisena minua kiinnostaa tietää, miten päihdeaddiktin on mahdollista kokea tervehdyttävää yhteyden kokemusta itseensä ja muihin ihmisiin.

Addiktio on välttämiskäyttäytymistä ja päihdemaailma opettaa ihmisen pelokkaaksi, vainoharhaiseksi ja epäluuloiseksi valehtelijaksi. Älä puhu, älä tunne, älä luota ovat addiktin tärkeimpiä sääntöjä. Opitut selviytymismallit luovat hetkellisen turvan turvattomalle ihmiselle.

Hoitoon hakeutuessaan asiakkailla saattaa olla useita epäonnistuneita lopettamisyrityksiä kokemuspankissaan. Muutosmotivaation yläpitämiseen asiakkaat tarvitsevat konkreettisia onnistumisen kokemuksia.

Päihdehoidossa asiakkaiden tulee kokea olevansa turvassa. Turvan tunne on ensisijaisen tärkeää, jotta ihminen voi edes harkita harjoittelevansa puhumaan, tuntemaan ja luottamaan. Jaettu häpeä turvallisessa ympäristössä yhdistää meidät ympärillä oleviin ihmisiin. Koen olevani hyväksytty ja arvostettu puutteistani ja virheistäni huolimatta.

Medikalisaation vallatessa alaa on hyvä muistaa, ettei riippuvuudesta toipuminen ole kiinni oikeasta lääkityksestä, vaan hoitoympäristöstä ja hoito- ohjelmasta. Ne tarjoavat puitteet ja työkalut toipumiseen. Asiakas tekee tarvittavan työn, mutta meidän ammattilaisten pitää tarjota puitteet onnistumiselle. Ihminen tarvitsee rehellisiä, luotettavia ihmisiä ympärilleen.

Terapeuttinen yhteisö mahdollistaa asiakkaille aidon yhteyden kokemuksen, jolloin päihtymisen tarve häviää automaattisesti. Epävakaa yhteisö aktivoi automaattisesti vanhat selviytymismallit. Turvattomuus luo levottomuutta ja nopean mielihyvän tarvetta.

Henkilökunnan tehtävänä on huolehtia yhteisön turvallisuudesta. Levoton, impulsiivinen, addiktioherkkä yhteisö viestittää henkilökunnalle ”täällä ei ole kaikki hyvin, puuttukaa tilanteeseen”.

Vuosien aikana olen istunut lukuisissa henkilökunnan kokouksissa miettimässä, miksi yhteisö on levoton. Usein vastaus löytyy henkilökunnan toiminnasta. Kukaan ei ole täydellinen ja virheitä sattuu, mutta ammattilaiset pystyvät myöntämään virheensä ja muutamaan toimintaansa.

Päihdehoito on muuttunut vuosien aikana pitkistä yhteisöhoidosta katkaisuhoitoihin ja avokuntoutukseen. Tarjoaako avokuntoutus asiakkaalle aidon mahdollisuuden luopua selviytymismalleistaan ja kokea turvaa ja yhteyttä itseen ja muihin?

Kokemukseni mukaan ei tarjoa. Addiktion voima on useimmille asiakkaille liian kova avohoitoon sitoutumiseksi.

Minun on helppo uskoa huumeriippuvuudesta toipumiseen, koska saan todistaa sitä jatkuvasti. Toipumiskeskeinen riippuvuudenhoito on minun juttuni. Koen olevani siunattu saadessani todistaa vuosien opiaattikoukusta vapautumista tai Alfa- PVP riippuvuudesta toipumista.

Vaikka asiakas retkahtaisikin hoidon jälkeen, tiedän hänen saaneen tulevaisuuden kannalta arvokkaita yhteyden kokemuksia, jotka saattavat auttaa raitistumaan myöhemmin.

Ylen ja Thl:n markkinointikoneisto on luonut Suomeen huumeriippuvaisten vapaaehtoisen pakkohoidon

Fri, 14 Aug 2026 09:15:58 GMT

Ajatus sammakon keittämisestä kiehuvassa vedessä on yleinen vertauskuva, joka kuvaa hitaan tai huomaamattoman muutoksen aiheuttamaa tuhoa tai vaaraa. Tarinan mukaan sammakko laitetaan hiljalleen lämpenevään veteen, jolloin se kiehuu elävältä vaistoamatta vaaraa.

Yle ja Thl ovat toteuttaneet sammakkotaktiikkaa pitkäjänteisesti opiaattiriippuvaisten korvaushoidon markkinoinnissaan. Markkinointi perustuu aivopesutaktiikkaan, jossa ihmisille sinnikkäästi syötetään samaa tarinaa vuodesta toiseen lehtien sivuilla, tv:n ajankohtaisohjelmissa, sekä hoitotyön ammattilaisten koulutuksessa.

Huumeongelmia käsiteltäessä ääneen pääsevät toistuvasti korvaushoitoa tarjoavien yksiköiden lääkärit ja Thl:n edustajat. Mediaan raahataan 1-2 ”puhuvaa päätä” toistamaan samoja, kuluneita fraaseja korvaushoidon tehokkuudesta. Keskusteluissa vältetään sukeltamasta syvemmälle raittiuteen ja riippuvuudesta toipumiseen. Raitistuneet huumeaddiktit loistavat poissaolollaan, vaikka heillä olisi tarjolla todellista asiantuntijuutta huumeriippuvuudesta vapautumisesta ja kertoisivat mielellään kokemuksistaan.

Thl on myös ohjeistanut perusopetuksen rehtoreita, ettei riippuvuusvalistuksessa käytettäisi kokemusasiantuntijoita. Syytä linjaukseen voi vain arvailla.

Thl:n kotisivuilla korvaushoidosta puhutaan ainoana vaihtoehtona huumeriippuvuuden hoitoon. Thl esittelee sivuillaan mielenkiintoisia lukuja huumehoidon asiakkaista. Heidän mukaansa 80% huumehoidon asiakkaista on opiaattien käyttäjiä. Lukuja on helppo vääristellä, sillä korvaushoitoon ohjataan nykyään kaikki huumeiden käyttäjät käytetyistä aineista huolimatta. Jokaisesta asiakkaasta pyritään tekemään opiaattiriippuvainen tilastojen kaunistelemiseksi. Kumma kyllä, Suomessa eniten käytetyt huumeet ovat edelleen kannabis, amfetamiini, metamfetamiini, adhd – ja rauhoittavat lääkkeet, sekä kovassa nosteessa olevat kokaiini ja Alfa- PVP. Mihin hoitoon valtaosa stimulanttiriippuvaisista ohjataan? - Kyllä, korvaushoitoon.

Pakkohoitoa jo vuodesta 2016

Päihdehoitolaista huolimatta kukaan ei aja huumeriippuvaisten oikeuksia saada asianmukaista hoitoa. Huumehoidossa toimii vapaaehtoinen pakkohoito; on pakko valita korvaushoito, koska muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Alfa- PVP:n vallatessa markkinoita samat ”puhuvat päät” julistavat mediassa vanhaa ratkaisua uuteen ongelmaan; stimulanttiriippuvaisten korvaushoito. Jep! Ja koska luovuus on hyväksi, otamme käyttöön kannustuspalkkiot ruokakuponkien muodossa. Maailmalta on kuulemma saatu kannustavia kokemuksia ruokakupongeista.

Millä saat addiktin sitoutumaan sopimuksiin? Anna hänelle mitä hän haluaa. Päivittäinen päihdeannos ilmaiseksi ja ruokakupongit kaupan päälle. Kupongit voi sujuvasti vaihtaa nurkan takana pariin pilleriin.

Vaikuttaisi siltä, että ihmiset halutaan pitää sairaina vuodesta toiseen. Lääkkeitä kuluu ja osakeyhtiöt takovat voittoa osakkeenomistajilleen. Kukaan ei kyseenalaista, miksi asiakkaat pyritään pitämään yritysten asiakkaina jopa kymmeniä vuosia. Päihteistä pidättäytyminen ei merkitse samaa, kuin toipuminen.

Toipumiskeskeistä riippuvuudenhoitoa tarjoavat yritykset ovat pieniä toimijoita korvaushoitoa tuottavien yritysten rinnalla. Toipumiskeskeisten hoitojen tärkeimpänä tavoitteena on auttaa asiakkaita saavuttamaan pysyvä raittius ja toipuminen, jonka seurauksena hoito-ohjelmat käyvät hänelle tarpeettomiksi. Asiakas oppii pitämään itsestään ja raittiudestaan huolta ja löytää mielekkään tavan elää. Elämänmuutoksen seurauksena ihmiset löytävät paikkansa yhteiskunnan vastuullisina jäseninä.

Kumman vaihtoehdon sinä haluaisit valita itsellesi, lapsellesi tai rakkaalle läheisellesi?

Veikkaan, että 100/100 haluaisi valita vapauden ja mielekkään elämän. Milloin Yle olisi valmis puhumaan toipumisesta ratkaisuna kemialliseen riippuvuuteen?

Miten otat läheisen päihteiden käytön puheeksi?

Fri, 14 Aug 2026 09:14:17 GMT

Päihteiden käytön puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa. Yhtä vaikeaa, ellei vaikeampaa on päihderiippuvaisen hoitoon lähteminen.

Olen usein miettinyt kuinka monen ihmisen ongelmat olisi voitu ratkaista hyvissä ajoin päättäväisen ja johdonmukaisen väliintulon ansiosta. Väliintulo ei aina tuo heti toivottua lopputulosta, mutta se saattaa olla ratkaisevan tärkeää myöhemmälle hoitoon lähtemiselle.

Päihderiippuvuus on etenevä ja hoitamattomana usein ennen aikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Se aiheuttaa aina vakavia negatiivisia seurauksia riippuvaisen ja läheisten elämään. Hoitoon lähtemisen haasteena näyttäytyy usein riippuvaisen taipumus kieltää ongelman olemassaolo. Vähättely, selittely, järkeily, sekä katteettomat lupaukset päihteiden käytön lopettamisesta tai vähentämisestä ovat tuttua päihderiippuvaiselle.

Ongelman kieltäminen luo muurin riippuvaisen ja läheisten väliin estäen ihmisten välisen avoimen ja rehellisen vuorovaikutuksen. Lopulta kaikki riippuvuuden vaikutuspiirissä elävät alkavat elämään ”toivotaan, toivotaan” - tai ”sit kun” -elämää. ”Sit kun hän pääsee töihin, niin kaikki muuttuu paremmaksi”, tai ”jos minä sittenkin maksan vielä nämä vuokravelat, ettei hän joudu kadulle”.

Muista, että päihde- tai uhkapeliriippuvuus ei ratkea seurauksia hoitamalla!

Hyväksi havaitut suuntaviivat onnistuneelle väliintulolle

Tunnista omat haasteesi puheeksi ottamiseen

Nämä voivat olla muun muassa tietämättömyyttä riippuvuussairaudesta, pelko läheisen suuttumisesta tai epäilet kykyäsi ottaa ongelma puheeksi. oma väsymys tai kuormitustila, epävarmuus tilanteen vakavuudesta ja ns ambivalentti suhtautuminen ongelmaan ”ehkä tämä sittenkään ole niin paha tilanne”

Omien pelkojen ja epävarmuuksien tiedostaminen on tärkeä tiedostaa ja hyväksyä.

Ota selvää riippuvuussairaudesta

Keskustele minun, Rehab365 tai Villa Hockeyn henkilökunnan kanssa, kuuntele aiheeseen liittyviä podcasteja, lue alan kirjallisuutta, osallistu päihderiippuvuusluennoille. Riippuvuuden ymmärtäminen auttaa sinua suhtautumaan ongelmaan rakentavammin.

Riippuvuuksia käsittelevää Syvällä-podcastia pääset kuuntelemaan Suplasta .

Rehab365:n päihde- ja uhkapeliriippuvuusinfoa pääset kuuntelemaan perjantaisin klo 17.30 (voit ilmoittautua infolle etukäteen linkistä tai numeroon 0413135580).

Selvitä eri hoitovaihtoehtoja ja tee tarvittavat järjestelyt etukäteen

Minulta sekä Rehab365: n ja Villa Hockeyn nettisivuilta voit varata ilmaisen 30min konsultaatiopuhelun keskustellaksesi hoitovaihtoehdoista, puheeksi ottamisen toteuttamisesta, sekä hoitoon lähtemiseen tarvittavista etukäteisjärjestelyistä esim. maksuvaihtoehdoista, hoitoyksikön paikkatilanteesta, mahdollisten vieroitusoireiden hoitamisesta, kuljetuksen järjestämisestä.

Valitse oikeat henkilöt ja hetki väliintulon tekemiseen

Väliintuloa ei kannata tehdä yksi. Valitse sopivat henkilöt väliintulon tekemiseen. On hyvä valita sellaiset ihmiset, jotka ovat tietoisia ongelman vakavuudesta, joilla on hyvä suhde riippuvaiseen ja välittävät hänestä, sekä uskaltavat puhua ongelmasta rehellisesti ja avoimesti. Sopikaa yhdessä, millaisen lopputuloksen haluatte väliintulolta? Roolijaot keskustelussa, mitä kukin puhuu ja miten tuette toisianne.

Miettikää yhdessä, mitä tapahtuu, jos läheinen ei suostu lähtemään hoitoon. Väliintulossa on tärkeä viestittää hoidosta kieltäytymisen seuraukset.

Olen usein sopinut yhteisen ”valmennushetken” väliintulon toteuttamiseen valittujen ihmisten kanssa. Valmennuksessa käymme edellä mainitut asiat yhdessä läpi.

Valitkaa myös sopiva ajankohta väliintulon tekemiseen. Paras hetki on krapulan tai jonkinlainen negatiivisten seurauksien hetki. Päihtyneen kanssa ei kannata neuvotella.

Odota maltilla oikeaa hetkeä, sellainen kyllä tulee.

Ilmaise huolesi ja välittämisesi

Rakkaus, vilpitön huoli ja empatia lävistävät vastarinnan parhaiten. Viestitä rakkautta ja huolenpitoa. Puhu ”minä”- kieltä tunteitasi ja huolia ilmaistessa. Käytä konkreettisia esimerkkejä riippuvuuden aiheuttamista ongelmista hänen ja läheisten elämään.

Usein ihmiset sekoittavat syyllistämisen ja huolen ilmaisemisen keskenään. Huolen ilmaiseminen ei ole syyllistämistä, vaan aitoa vuorovaikutusta. Voitte ilmaista mitä haluatte ja ette halua tästä eteenpäin kokea. Esimerkiksi näin:

”Olet Jani meille tärkeä ja rakas ihminen. Me olemme hyvin huolissamme päihteiden käytöstäsi. Olemme päättäneet, että näin ei voi jatkua. Rakastamme sinua, mutta päihderiippuvuutta vihaamme. Haluamme sen aidon ja rakkaan Janin takaisin elämäämme. Nyt on tultu tilanteeseen, jossa sinun pitää tehdä itse valinta, lähdetkö hoitoon vai lähdetkö pois kotoa. Me olemme valmiit auttamaan ja tukemaan sinua kaikin tavoin, mutta jos et nyt ota apua vastaan, meillä ei ole sinulle mitään annettavaa ja saat selvitä yksin.”

Tässä vaiheessa on tärkeä pitää sanotuista asioista kiinni. Ole johdonmukainen ja päättäväinen. Kerro, että kaikki järjestelyt hoitoon lähtemiseksi on tehty ja auto odottaa pihassa. Hoitoon lähdetään heti, ei huomenna.

Vaikka joutuisitte kohtaamaan vihamielisyyttä, muista millaisen sairauden kanssa olet tekemisissä. Haastavan tilanteen kestäminen kannattaa, mikäli sillä on mahdollista saavuttaa loppuelämän hyvinvointi.

Pidä huolta itsestäsi

Lopulta ainoa ihminen, jonka elämään voit vaikuttaa olet sinä. Riippuvuuden vaikutuspiirissä eläminen on henkisesti raskasta ja kuluttavaa ja usein läheiset alkavat tinkiä omasta hyvinvoinnistaan. Hoitoon lähteminen ei välttämättä tapahdu heti, joten sinun kannattaa varmistaa, että huolehdit omasta hyvinvoinnistasi ja haet tarvittaessa apua itsellesi.

Retkahdus on vältettävissä. Tunnista retkahduksen vaiheet ja varomerkit

Fri, 14 Aug 2026 09:08:00 GMT

Käsittelimme hoitoryhmässä asiakkaan lähes vuoden raittiuden jälkeen kokemaa retkahdusta. Asiakas kuvaili parhaansa mukaan alkoholismiaan ja elämän haasteitaan ennen retkahdusta. Kesken keskustelun hän sanoi ”onko täällä muuten sairaanhoitajaa? Pitäisi näyttää jalkaan ilmestynyttä mustelmaa ja sen keskellä oleva kovaa pattia jollekin, että tiedän pitääkö minun mennä lääkäriin? Olin hetki sitten sairaalassa pahan verisuonitukoksen takia ja mietin, onko minulla nyt uusi tukos”.

Totesin asiakkaalle ”huomaatko, miten osasit kysyä apua sinua huolestuttavaan, mahdolliseen terveysriskiin? Tiedät omaavasi alttiuden verisuonen tukokselle, tunnistat vaaran merkit ja reagoit niihin kysymällä asiantuntijalta apua. Jos opettelet yhtä tehokkaasti tunnistamaan retkahduksen varomerkit ja yhtä selkeästi pyytämään apua sinun ei tarvitse retkahtaa”.

Varomerkkien tunnistaminen on ensimmäinen askel retkahduksen ehkäisemisessä. Toinen askel on niiden rakentava käsitteleminen. Nyt keskitytään varomerkkien tunnistamiseen.

Retkahtamisen varoitusmerkkejä

Retkahdusprosessi ei välttämättä etene kronologisesti, mutta tässä lista muutamista varomerkeistä. Retkahduksen tekninen osus, eli päihteiden käyttö on muutosprosessin lopputulos. Ennen sitä tapahtuu useita muutoksia käyttäytymisessä, ajattelussa, tunteissa ja henkisesti.

Muutos tunteissa: Alitajuisesti alat suuntautumaan kohti retkahdusta. Tunnet itsesääliä, syyllisyyttä, yksinäisyyttä, haudot huolia ja murheitä, olet kireä, ”vit….nut”, turhautunut, surkuttelet itseäsi ”voi minua”, pikkuasiat ärsyttävät. Olet tylsistynyt, katkera, levoton, ahdistunut, masentunut.

Muutos ajattelussa: Mietit olisiko kohtuukäyttö sittenkin mahdollista? Muistelet käyttöaikojen hyviä hetkiä ja ”parhaita nousuja”, kyseenalaistat addiktiota ”mitä jos ongelma oli sittenkin aineessa? Amfetamiini on ongelma, mutta kannabis ei ole? Keräät miinuslistaa elämästäsi ”tällaistako tämä sitten on? Muut nauttivat elämästä ja minä juon kotona teetä. Luvattiin hyvä elämä, mutta olen työtön, köyhä ja yksin. Mitä järkeä tässä on!?

Ehdollistat raittiutta ”Jos tämä on tällaista aina, en varmasti jaksa”. Vertaat itseäsi muihin toipuviin ”muilla tapahtuu hyviä asioita, mutta minä jumitan paikallani, ehkä minusta ei ole tähän”. ”Ryhmissäkin jauhetaan aina samoja juttuja, en jaksa kuunnella niitä”. Tarvitsenkohan sittenkin ne unilääkkeet? Ihan vaan muutamaksi päiväksi”.

Muutos käyttäytymisessä: Hankit alkoholitonta olutta, koska se on hyvä saunajuoma. Otat yhteyttä vanhoihin kavereihin ja menette kahville. Pyörit vanhoilla nurkilla ja muistelet mitä hienoa tapahtui missäkin. Päädyt ”vahingossa” vanhan kantabaariin. Katselet huumeiden käyttöön liittyviä sarjoja ja elokuvia, pyörit väärissä someryhmissä.

Laiminlyöt hoitosuunnitelmaasi, eristäydyt toipuvista kavereista.

Alat shoppaileen, katsomaan nettipornoa, deittailemaan pakkomielteisesti. Et kerro tätä kenellekään, koska sun asiat eivät yksinkertaisesti kuulu kenellekään > salaisuuksien sairaus saa valtaa ja voimaa.

Henkinen muutos: Tunnet ulkopuolisuutta, huonommuutta, arvottomuutta, häpeää, tyhjyyden tunnetta. Tunnet olevasi umpikujassa. Syvä kaipuu johonkin parempaan valtaa sielusi. Yksinäisyys syvenee. Yhteys itseesi ja ihmisiin on poikki.

Tässä vaiheessa on ajankysymys, koska annat itsellesi luvan ”ottaa vähän koska tällä kertaa se pysyy hallinnassa”.

Retkahdus on estettävissä. Kuten asiakkaani havahtui huomattuaan mustelman ja kovan patin, sinäkin voit havahtua ensimmäisiin varomerkkeihin ja pyytää apua. Olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti oikeaa polkua.

Retkahteletko? Ymmärrä itseäsi ja ymmärrät retkahduksiasi

Fri, 14 Aug 2026 09:05:05 GMT

Retkahteletko toistuvasti ja mietit, että ”mikä ihme minussa on vikana, kun en onnistu?” Ei hätää. Muutos on mahdollista niin kauan, kun henki pihisee ja olet halukas kehittymään.

Vuosien varrella olen saanut todistaa uskomattomia muutostarinoita syvältä addiktion syövereistä nousseilta ihmisiltä, ja uskoni addiktioista toipumiseen on vahva.

Itsetuntemus on tärkeä osa addiktioista toipumista. Meidän pitää tiedostaa ”pimeä puolemme”, eli addiktio ja ”valon puolemme”, eli terve osa itsessämme. Näiden lisäksi on tärkeä ymmärtää miksi haluamme polttaa tupakkaa, juoda alkoholia, käyttää huumeita, pelata uhkapelejä, roikkua somessa tuntitolkulla jne.

Kaikella käyttämisellämme on lähtökohtaisesti hyvä tarkoitus.

Aivojen tehtävä on elämän ylläpitäminen. Ne ohjaavat meidät toimimaan hengissä selviytymistä edes auttavilla tavoilla. Niin sanottuihin persoonan tarpeisiin kuuluvat muun muassa selviytymisen/ turvan tarve, vaihtelu ja epävarmuus, huomion ja erityisyyden tarve, sekä rakkauden ja yhteyden tarve.

Nämä tarpeet ovat välttämättömät ihmisen hengissä säilymisen kannalta. Meidän täytyy kokea täyttävämme ne jollain tavalla ja jokainen meistä on oppinut omat keinonsa täyttää nämä tarpeet. Elämänkokemuksemme muokkaavat alitajuisia sääntöjämme tarpeiden täyttämiseksi. ”Minun pitää olla aina kiltti, jotta olen rakastettu”, ”jos epäonnistun, minua arvostellaan ja olen arvoton”, ”on parempi pysyä vanhassa kuin etsiä jotain uutta ja mielekästä, ettei vaan tapahdu mitään pahaa”.

Olen miettinyt miksi jotkut ihmiset retkahtelevat toistuvasti? Hoidossa ollessaan he saattavat voida hyvin ja nauttia päihteettömyydestä, mutta kotiuduttuaan he palaavat takaisin addiktion maailmaan. En usko, etteikö kyse olisi aina motivaation puutteesta.

Voisiko kyseessä olla alitajuinen kokemus yksinäisyydestä, huonommuudesta, turvattomuudesta ja ulkopuolisuudesta? Raittiina perustarpeet ovat miinuksen puolella ja ihminen voi huonosti. Päihteidenkäytön lopettaminen saattaa tuoda omat kipupisteet näkyväksi.

Epäonnistuminenkin voi olla palkitsevaa

Jos olet aina tottunut epäonnistumisen kautta saamaan huomiota läheisiltä tai häiriköimällä tunnilla opettajilta (yhteyden tarve ja huomion tarve) retkahdus voi olla alitajuinen tapa tyydyttää näitä perustarpeita. Jos elämä tuntuu sietämättömän tylsältä, retkahdus on ainoa tapa kokea vaihtelua ja stimulaatiota. Retkahduksen jälkeinen elämän kuntoon laittaminen tarjoaa joillekin stimulaatiota, koska pettymys ja häpeä motivoivat sinua järjestämään asioita ja hyvittämään läheisiä.

Jos raittius pelottaa, etkä usko onnistuvasi päihteet tarjoavat varmuuden ja turvan kokemuksen. Parempi elää tutussa tuskassa, kuin kohdata, jokin epävarma ja pelottava.

Minulle päihteet tarjosivat kokemuksen erityisyydestä. Poltin tupakkaa saadakseni huomiota ja kapinoidakseni vanhempia ja opettajia vastaan. Tupakka oli jännittävä asia ja välitunnilla kiinni jäämisen riski hiveli mielihyväkeskustani. Hain myös hyväksyntää ”kovilta jätkiltä” (rakkauden ja yhteyden tarve), ja tupakan poltto toi myös hetkellistä turvaa elämääni. Alkoholi, ja muut huumeet täyttivät tarpeitani ja koin tarvitsevani niitä selviytyäkseni elämästä. Tietenkään en tietoisesti ajatellut kuolevani ilman päihteitä, mutta alitajuisesti uskoin niin käyvän. Koska raittius kokemuksena järkytti sisäistä tasapainoani, en uskonut selviäväni ilman päihteitä.

Minulla ei ollut kokemusta tarpeideni täyttymisestä merkityksellisten ihmissuhteiden kautta, ei uskoa, että elämälleni voisi löytyä innostava suunta, tai, että voisin oppia ja kehittyä ihmisenä.

Retkahtelin, koska koin olevani erityisen arvoton ja huono ihminen, enkä voisi elää hyvää elämää. Epäonnistuja. Koskaan en löytäisi itselleni merkityksellistä tekemistä. Aika rankkaa itsepuhetta eikö? Päihteet tarjosivat illuusion hetkellisestä turvan ja erityisyyden kokemuksesta, joten niistä luopuminen pelotti.

Vapaudu addiktion vankilasta

Addiktiosta vapautuminen tapahtuu automaattisesti muuttamalla tietoisesti käyttäytymistämme. Vasta, kun päätin opetella uuden elämäntavan, johon kuuluu aidot ihmissuhteet, turvan ja varmuuden kokemus, sekä uudet, terveet stimulaation lähteet, elämäni sai uuden suunnan ja vapauduin päihteistä.

Miten voit täyttää perustarpeitasi uudella, terveellä tavalla? Usein tarvitsemme tähän ”projektiin” ulkopuolista apua. Avun pyytäminen on myös uusi tapa täyttää perustarpeitamme.

Kumpi on tärkeämpää, motivaatio vai ympäristö

Fri, 14 Aug 2026 09:02:33 GMT

Hoitomotivaatio ja motivaation kasvattaminen ovat toistuvia teemoja päihdehoidossa.

”Se ei varmaan ole riittävän motivoitunut, koska retkahti taas”, ”miten voisin motivoida kumppaniani lopettamaan juomisen”, ”mistä mä löytäisin riittävästi motivaatiota raittiuteen?”. Tuttuja juttuja, eikö?

Minä en pysty motivoimaan ketään raittiuteen, mutta voin auttaa sinua motivoitumaan.

Totta on, että raittiuteen motivoituneen addiktin toipumisennuste on parempi, kuin huumeidenkäyttöön motivoituneen addiktin. Tässä mielessä motivaatiolla on merkitystä.

Kansainvälisesti tunnustettu ja Suomen johtava sisäisen motivaation ja hyvinvoinnin tutkija Filosofian tohtori Frank Martela puhuu ihmisestä yksilön sijasta suhdelona. Olemme aina jollain tavalla suhteessa ympäristöömme. Kukaan ei luo menestystään yksin ja riippuvuudesta toipumisen kannalta muutosta ja motivaatiota tukeva ympäristö on motivaatiopuheita tärkeämpi asia.

Miten luot toipumista tukevan ympäristön?

Vietnamin sodassa taistelleista amerikkalaisista sotilaista 35% kokeili heroiinia ja 20% oli siitä riippuvaisia. Ongelman vakavuus ällistytti amerikkalaiset ja Washingtonissa ryhdyttiin pikaisesti toimiin riippuvuusongelman ratkaisemiseksi. Tavoitteena oli pystyä jäljittämään kotiin palaavat heroiiniriippuvaiset sotilaat ja ohjata heidät kuntoutukseen. Mielenkiintoista oli, että tutkijoiden tekemät havainnot käänsivät yleisesti hyväksytyt uskomukset riippuvuudesta päälaelleen. Tutkijat huomasivat, että vain 5% sodasta palanneista sotilaista aloitti käytön uudelleen ensimmäisen vuoden sisällä palattuaan sodasta ja vain 12% retkahti heroiiniin seuraavan kolmen vuoden sisällä palaten takaisin raittiuteen. Valtaosa heroiiniriippuvaisista sotilaista pääsi eroon huumeesta lähes yhdessä yössä.

Havainto oli ristiriidassa ajan vallitsevan näkemyksen kanssa, jonka mukaan heroiiniriippuvuus oli pysyvä ja peruuttamaton tila (oletko kuullut saman Suomessa opiaattiriippuvuudesta puhuttaessa??)

Amerikkalaisten tutkimus osoitti, että ihminen voi vapautua huumeriippuvuudesta muuttamalla ympäristöä radikaalisti. Tässä tapauksessa en tarkoita ns perinteistä ”maantieteellistä ratkaisua”, eli muuttaessani Tampereelta Turkuun addiktio jää Tampereelle.

Vietnamissa sotilaat viettivät kaikki päivät heroiinin käyttöä aktivoivien ärsykkeiden ympäröimänä ja heroiinia oli helposti tarjolla.

Palattuaan kotiin sotilaat palasivat turvalliseen ympäristöön, johon ei ollut koskaan kuulunut huumeiden käyttöä. Toki monet heistä tarvitsi kuntoutustukea ongelman voittamiseen. Kotona sotilailta kuitenkin puuttui heroiinin käyttöä aktivoivat ärsykkeet (tarjonta, sisäiset jännitys- ja pelkotilat, käyttävät kaverit).

Olen usein miettinyt miksi toipumiskeskeisessä päihdehoidossa ihmiset voivat hyvin, kokevat vieroitusoireet verrattain lievinä, nauravat, ottavat rennosti, ovat vapautuneita ja läsnäolevia. Läheiset huomaavat usein positiivisen muutoksen jo 1-2 viikon hoidon jälkeen. Palattuaan hoidosta kotiin riippuvuus saattaa taas aktivoitua ja silloin asiakas joko ottaa, tai ei ota hoidosta saadut työkalut käyttöönsä.

Ongelma on ympäristön muutoksen tuottamissa ärsykkeissä. Päihdehoidossa kaikki rutiinit ja ärsykkeet ovat päihteettömyyteen tukevia. Säännöt luoat turvallisen toipumisympäristön, viikko- ohjelma on rakennettu toipumista tulevien rutiinien varaan, päivittäin keskitytään raittiuteen ja toipumiseen, yhteydenpito päihdekavereihin katkaistaan parhaan mukaan.

Kotiutuessaan ihminen palaa aktiivisesta päihteiden käytöstä muistuttavien ärsykkeiden pariin, jolloin vanhat fiilikset ja päihdemielihalut aktivoituvat.

Raittiuteen motivoituneen addiktin mieli alkaa ärsykkeiden myötä kääntymään kohti päihteiden käyttöä.

Epäterveen käyttäytymisen moralisoimisen ja motivaatiotason arvailemisen sijaan päihdehoidossa tulisi miettiä millainen ympäristö riippuvuudesta eroon haluavalle asiakkaalle mahdollistetaan. Raittiin ihmisen asuttaminen päihteitä käyttävien ihmisten asuinyksikköön on tyhmää, sekä vastuutonta. Hoidossa hyvin alkanut kuntoutuminen katkaistaan heti kotiutuessa.

Pitkäkestoisen riippuvuudesta toipumisen ratkaisu on toipumista tukevissa rutiineissa ja ärsykkeissä. Miten aloitat päiväsi? Millaisten ihmisten kanssa olet tekemisissä? Millaista kirjallisuutta luet? Onko käytössäsi puhtaan ajan laskuri? Miten muistutat itseäsi toipumisesta päivittäin? Miten luot itsellesi toipumista tukevan ympäristön?

Muista, että riippuvuudesta toipuminen on mahdollista. Yksinkertaisuudessaan se voi olla toipumista tukevien rutiinien päivittäistä toistamista.

Kukaan ei putoa, kukaan ei toivu, kiinnostaako ketään?

Fri, 14 Aug 2026 09:00:45 GMT

Käsiini osui 2016 laadittu Tampereen huumehoitopalveluiden hankintasopimus. Teksti on karua luettavaa ja sopimuksen seuraukset ovat vielä karumpaa katseltavaa.

Sopimuksen tavoitteiksi määriteltiin

hyvinvoinnin lisääntyminen yksilötasolla
haittojen vähentäminen yhteiskunnassa
kustannusten tehokkaampi käyttö.

Hyvältä kuulostaa, eikö? Yksi asia häiritsee. Tavoitteista puuttuu kokonaan huumeiden käytön lopettaminen.

Vanha kunnon keppi ja porkkana toimii aina

Tavoitteiden toteutumista tulee mitata, jotta kaikki tietävät millainen hyöty palveluista seuraa tilaajalle. Hankintasopimuksen mittareiksi määriteltiin muun muassa asiakkaiden hoidossa pysyminen. Tavoitteeksi määriteltiin 80% asiakaspysyvyys. Kunnianhimoinen tavoite. Hyvä!

Jotta palveluntuottajat ovat varmasti motivoituneita tavoitteeseen tilaaja päätti keskittyä ulkoisen motivaation vahvistamiseen laatimalla innovatiivisen bonusmallin. Wau!

Asiakaspysyvyydestä maksetaan siis erillinen bonus

Tavoitetason (80%) ylittämisestä maksetaan seuraavasti:
81-85% asiakkaista pysyy palvelussa = bonus 3000€
86-90% asiakkaista pysyy palvelussa= bonus 10 000€
91- 95% asiakkaista pysyy palvelussa= bonus 15 000€
96-100% asiakkaista pysyy palvelussa= 30 000€

Jotta tämä huikean ainutlaatuinen ja innovatiivinen hankintasopimus varmasti vahvistaa palveluntuottajan motivaatiota saavuttaa tavoitteensa, sopimukseen sisällytettiin toinen ulkoisen motivaation tukipilari sanktiojärjestelmä. Jess!

Tavoitetason (80%) alittamisesta sanktiot ovat seuraavat:

79-75% asiakkaista pysyy palvelussa= sanktio on 3000€
74-70% asiakkaista pysyy palvelussa= sanktio on 10 000€
69-65% asiakkaista pysyy palvelussa= sanktio on 15 000€
64-60% asiakkaista pysyy palvelussa= sanktio on 30 000€

Miten luulet tällaisen sopimuksen vaikuttavan palveluntuottajan toimintaan? Aivan oikein. Asiakkaat pidetään palvelun piirissä keinolla millä hyvänsä.

Tavoitetta alleviivatakseen Tampere päätti nimetä huikean, uuden aikakauden huumehoidon mallinsa Kukaan ei putoa -malliksi.

Kukaan ei putoa -malli

Palveluntuottajat esittelivät asiakaslähtöistä malliaan julistamalla muun muassa ”meillä retkahduksista ei rangaista”. Kiva. Käytännössä saman asian olisi voinut ilmaista ”meillä voit käyttää päihteitä ja myydä huumeita, eikä kukaan puutu asiaan”. Palveluntuottajat ilmoittivat, että asiakkaan kanssa laaditaan aina yksilölliset tavoitteet, mutta ne voivat vaihdella päihteidenkäytön taajuudesta riippuen. Toisin sanoen päihderiippuvuus määrittelee asiakkaan tavoitteet, eikä toisin päin.

Jotta ulkoisen motivaation porkkana-vaihtoehto olisi vielä houkuttelevampi, sopimukseen sisällytettiin asiakkaiden ”hoitosuunnitelmassa” etenemisestä palkitseminen. Huom! Nyt ei puhuta asiakkaan palkitsemisesta vaan… aivan oikein. Palveluntuottajan palkitsemisesta.

Mikäli asiakkaat etenevät ”hoitosuunnitelmassaan” sopimuksessa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti palveluntuottaja saa lisää rahaa. Mikäli tavoitteet alitetaan palveluntuottaja maksaa sanktioita. Vähintään 50% jatkopalveluihin edennyttä asiakasta rikastuttaa palveluntuottajan kassaa 500€ kertakorvauksena/ asiakas. Tavoitteena 100 palveluihin edennyttä asiakasta (500€ x 100= 50 000€/ vuosi) . Mikäli tavoite ei toteudu palveluntuottaja maksaa sanktiota 250€/ asiakas.

Jatkopalvelut määriteltiin seuraavasti:

Palkkatyö
Koulutus
Työkokeilu
Kuntouttava työtoiminta
Psykiatrinen avohoito
Kuntoutuskurssit ja selvitykset (Kela)
Muu sijoittaminen- varusmies- tai siviilipalvelu
Muu sijoittaminen- hyväksytään yhdessä tilaajan kanssa
Suunnitellusti toisen palveluntuottajan palveluihin
Päihteetön vähintään puolen vuoden jakso/ asiakas
Kokemusasiantuntijaksi/ vertaiseksi eteneminen
Kiinnittyminen kolmannen sektorin mielekkääseen toimintaan
Eteneminen C- hepatiitin hoitoon
Toipuminen

Käytännössä Tampereelta lakkautettiin lähes kaikki toipumiskeskeistä päihdehoitoa tarjoavat päihdehoidot ja asiakkaat ohjattiin kahteen avohoitoa tarjoavaan yksikköön, joiden ensisijainen hoitomuoto on opiaattiriippuvaisten korvaushoito. Yksiköt auttavat asiakkaita päihteettömän elämän sijasta ainoastaan elämänlaadun parantamiseen.

Päihderiippuvuudesta toipuminen listattiin bonusjärjestelmän loppupäähän, mutta hankintasopimuksen ensisijaisena tavoitteena oli hyvinvoinnin lisääminen yksilöllä.

Miksi minun pitää kaivella vanhoja? Koska nyt on kulunut 9 vuotta sopimuksen laatimisesta. Mitä sillä on saatu aikaiseksi? Palveluntuottajien kassaan on kertynyt miljoonia euroja, mutta huumeriippuvuudesta toipuminen on yhä vaikeampaa ihmisille. Tällainen järjestelmä on täysin järjenvastainen, kun puhumme hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtavaan sairauden hoitamisesta. Huolestuttavinta on ollut nähdä, ettei kukaan ole kunta- tai hyvinvointialueiden päättäjistä ole vaatinut järjestelmän uusimista. Kovan luokan lääkebisnestä pyörittävät palveluntuottajat ovat saaneet mellastaa vuodesta toiseen mielensä mukaisesti, sitoen yhä nuoremmat asiakkaat vuosiksi järjestelmäänsä.

Toipumiskeskeisiä päihdehoitoja jaksetaan haukkua kalliiksi, mutta paljonko tällaisen järjestelmän ylläpitäminen tulee todellisuudessa maksamaan yhteiskunnalle. Palataan siihen seuraavassa kirjoituksessa.

"Ei mulla ole ongelmaa, juon ihan normaalisti"

Thu, 13 Aug 2026 11:01:31 GMT

Mitä on normaali alkoholin käyttö?

Kaikki varmasti tietävät markkinoinnin vaikuttavan ostopäätöksiimme. Tuotteita ja palveluja myydään mielikuvilla ja niihin liittyvillä tunnekokemuksilla. Vaikka alkoholin ja muiden päihteiden suora markkinointi on kielletty, alitajuntamme altistuu jatkuvasti epäsuoralle markkinoinnille.

Tv-sarjoissa kauniit uranaiset juovat viiniä ja komeat ja menestyvät miehet juovat viskiä tai olutta kotona, baarissa ja töissä. Humalaiset ihmiset kuvataan mokailevina öykkäreinä, mutta sankareiden alkoholin käyttö hallittuna ja tyylikkäänä. Sankaripoliisit istuvat iltaa baarissa ja seuraavana aamuna ovat taas ratkomassa rikoksia skarppina ja hyvännäköisenä.

100 vuotta vanhasta kieltolaista puhutaan edelleen epäonnistuneena ratkaisuna. Miksi? Alkoholia on saanut myydä laillisesti 5.4.1932 lähtien, mutta edelleen jaksetaan jauhaa kieltolain tuottamista ongelmista. Voisiko tällä olla yhteys kannabiksen laillistamistavoitteisiin? Enpä tiedä..

THL:n mukaan alkoholia voi juoda turvallisesti 2 annosta päivässä. Turvarajat määritellään arvioimalla alkoholin vaikutuksia maksan toimintaan, ei riippuvuuden näkökulmasta.

Millaiset riskit sisältyvät kahteen päivittäiseen 4,7 prom alkoholiannokseen?

Unenlaatu huononee merkittävästi. 1 tippa alkoholia illalla huonontaa unenlaatua
Päivällä olet stressaantuneempi, ahdistuneempi, pinna kireällä, impulssiherkempi
Aivosi oppivat alkoholin tuottamaan nopeaan rentoutumiseen, jolloin muita rentoutumisvaihtoehtoja on helppo lykätä toiseen kertaan. ”Huomenna menen iltakävelylle.”

Mitä muuta teet juomisen ohessa? Syötkö rasvaista ruokaa? Skrollaatko somea? Oheistoiminnot vaikuttavat hyvinvointiisi myös. Dopamiinin pinoaminen opettaa aivosi jatkuvaan mielihyvähakuisuuteen ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan vaikeutuu.

Miten syöt päivällä? Sorrutko väsyneenä ja impulssiherkkänä helpommin roskaruokaan?

Haluasitko lähteä lenkille, mutta olet liian väsynyt noustaksesi sohvalta?

Väsyneenä tahdonvoimaa vaativat valinnat ja päätökset ovat vaikeampia toteuttaa.

Entä viikonloput? Juotko humalan, kuten ”kaikki muutkin normaalisti alkoholia käyttävät”. Arki- iltojen pari olutta + viikonlopun ”normikänni”.

Aivosi ovat jatkuvassa häiriötilassa ja suolistosi saattaa olla jatkuvassa tulehdustilassa. Se ei ole normaalia.

Jos tunnistat oman itsesi edellä mainitusta, olet kaukana turvallisesta alkoholin käytöstä.

Normaalin juomisen sijaan puhuisin ennemmin kohtuukäytöstä. Kohtuukäyttö ei ole tilanne-, tunne- tai paikkasidonnaista.

Alkoholiin ei liity minkäänlaista tunnesidettä. Voit juoda tai olla juomatta. Voit illan istujaisissa juoda muutaman annoksen tai voit olla juomatta. Se, millainen ilta tai juhlat tulevat olemaan, ei ole riippuvainen alkoholista. Voit nauttia illasta selvinpäin. Lätkämatsiakin voi katsella selvinpäin ja pitkävetovoittoa voi juhlia jaffalla.

Missään tapauksessa, et juo tunteisiin. Voit kokea ilot, surut, vastoinkäymiset ja onnistumiset selvinpäin, etkä tarvitse alkoholia ”buustaamaan” tai helpottamaan tunteita. Selvinpäin olemisesta ei tarvitse tehdä numeroa, koska sekin on luonnollinen valinta sinulle.

Haluatko tietää varman tavan raitistua?

Thu, 13 Aug 2026 10:57:12 GMT

Minulta kysytään säännöllisesti keinoja päihderiippuvuudesta vapautumiseen. Kysymykseen ei ole helppo antaa kaikille sopivaa vastausta.

Koska ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia uskon, ettei yhtä ainoaa patenttiratkaisua ole olemassa, MUTTA tietyt periaatteet toimivat varmasti jokaisen kohdalla:

Älä ota ensimmäistä annosta tapahtui mitä tahansa. Et voi päihtyä, ellet ota ensimmäistä annosta.
Muista, että tunteet ja päihdemielihalut ovat ohimeneviä. Ennemmin tai myöhemmin pahempikin päihdehimo hellittää, joten maltti on valttia.
Vältä retkahdusta aktivoivia paikkoja, tapahtumia, ihmisiä jne. Riippuvuudesta vapautuminen edellyttää elämäntavan muutoksen.
Ennakoi mahdolliset retkahdusriskit, tee suunnitelma niiden käsittelemiseksi ja pidä siitä kiinni. Yleensä ennakolta haastavat tilanteet menevät pelättyä paremmin.
Tee aktiivisesti hoito- ohjelmasi mukaisia toimenpiteitä.

Listaa voisi jatkaa pidemmällekin. Todellisuudessa useimmilla ihmisillä työkalujen puute ei ole ongelma. Miksi ihmiset käyvät terapiassa, itsehoitoryhmissä, avo- ja laitoskuntoutuksessa jopa useita kertoja, mutta palaavat aina takaisin päihteiden käyttöön?

Yksi yhteinen nimittäjä on tunnistettavissa: Addikti unohtaa elää tässä hetkessä ja alkaa elämään tulevaisuudessa. ”Mitäs kun puolen vuoden päästä on juhannus ja perinteinen sukujuhla. Miten mä selviän siitä?”, ”Mitä jos puoliso jättää mut?”, ”Pitääkö mun käydä loppuelämä vertaistukiryhmissä?” ”Enkö muka ikinä voi ottaa edes yhtä saunakaljaa? ”Nää kamahimot ei varmaan lopu koskaan. Tää on varmaan aina yhtä tuskallista.”

Kuinka usein huomaat eläväsi tulevaisuudessa? Tulevaisuudessa eläminen voi aktivoida todellisen itsesabotaasin. Pelkäämme tulevaisuutta tai uskottelemme olevamme tulevaisuudessa superaktiivisia. ”Lopetan huomenna”, ”huomenna soitan ajan päihdetyöntekijälle”, ”huomenna menen ryhmään”, ”huomenna siivoan”, koska ”just nyt en pysty tekemään koska ahdistaa niin paljon” tai ”olen nyt liian väsynyt, mutta huomenna jaksan varmasti”.

12 askeleen toipumisohjelma tarjoaa useita, yksinkertaisia raittiuden työkaluja. Yksi niistä on eläminen ”päivä kerrallaan”.

Tänään olen raitis
Tänään voin siivota
Tänään voin mennä itsehoitoryhmään
Tänään voi jutella jonkun kanssa
Tänään voin auttaa toista addiktia
Tänään voin meditoida

Olen todella usein kokenut, kuinka vaikea on soittaa ja pyytää apua tai mennä itsehoitoryhmään, mutta mentyäni olen ollut todella tyytyväinen itseeni. Kokemuksia on kertynyt vuosien aikana varmasti satoja. Silti kaikista kokemuksistani huolimatta joudun usein muistuttamaan itseäni sitoutumisen merkityksestä. On hyvä muistaa, että aivot ovat laiska elin. Ne välttävät viimeiseen asti ylimääräistä ponnistelua. Itsemyötätuntoinen suhtautuminen auttaa ymmärtämään ponnistelujen haastavuutta, mutta ei poista vastuuta raittiudestamme JUURI TÄNÄÄN!

Olen täysin vakuuttunut, että jokainen meistä pystyy tekemään raittiutta tukevia valintoja yhden päivän kerrallaan. Tai jos päivä on liian pitkä aika, niin yhden tunnin kerrallaan. Jossain vaiheessa huomaat raittiin elämän olevan helppoa, automaattista ja miellyttävää.

Tipaton tammikuu – mahdollisuus muutokseen

Thu, 13 Aug 2026 10:54:08 GMT

Olen 70-luvun lapsi. Opin jo pienenä, että alkoholin juominen kuuluu aikuisuuteen. Alkoholia juotiin juhlissa ja viikonloppuisin. Raittiit ihmiset ovat juhlien outolintuja, joilla on pakko olla (hyvä) syy raittiuteensa.

Minulle ”normaali” alkoholinkäyttö tarkoitti kännejä perjantaisin ja lauantaisin. Viikonloput oli tarkoitettu juhlimiseen ja viikot kuluivat viikonloppua odotellessa.

Useimmat meistä on jo lapsena opetettu mielihyväkäyttäytymiseen. Synttäreillä ja juhlissa sai syödä sokeria yliannostukseen asti, viikonloppujen karkkipäiviä odotettiin, saunassa isä ja äiti joivat saunaoluet ja minä join limua. Hyvistä koulunumeroista palkittiin herkuilla (tosin niitä juhlia meillä ei usein vietetty), surua helpotettiin lohtujäätelöllä.

Nopeaan mielihyvään tottuneet aivomme sopeutuvat huonosti nautintoa tuottavien aineiden lopettamiseen. Mielihyvän lakattua koemme ahdistusta, tyytymättömyyttä ja levottomuutta. Mitä ylettömämmin koemme mielihyvää, sitä voimakkaammin koemme ahdistusta ja tyytymättömyyttä mielihyvän lakattua. Aivojen kyky käsitellä ahdistusta ja kipua heikkenee.

Säännölliseen alkoholinkäyttöön tottuneen ihmisen aivot oppivat saamaan mielihyvää alkoholista. Alkoholi ottaa paikkansa ihmisen elämässä, koska koemme tarvitsevamme sitä rentoutumiseen, juhlimiseen, epämukavien tunteiden ja tilanteiden välttämiseen. Hiljalleen meille muodostuu alkoholiriippuvuus. Riippuvuuden voi tunnistaa tarkastelemalla suhdettaan alkoholiin. Koetko tarvitsevasi alkoholia tiettyihin tilanteisiin, tunteisiin, tapahtumiin ja hetkiin? Mitä jos odotetut juhlat peruuntuvat tai ovatkin raittiit juhlat. Oletko pettynyt tai vihainen?

Oletko kohtuukäyttäjä, suurkuluttaja vai alkoholisti?

Kohtuukäyttäjällä on terve suhde alkoholiin. Alkoholia voi ottaa joskus tai voi olla ottamatta. 1-2 annosta alkoholia hyvässä seurassa satunnaisesti otettuna on ihan ok.

Suurkuluttajalla on riippuvuussuhde alkoholiin. Se ei välttämättä hallitse elämää, mutta on jo ottanut merkittävän roolin ihmisen elämässä.

Alkoholistin elämä pyörii alkoholin ehdoilla halusi hän sitä tai ei. Alkoholismi on etenevä sairaus vaikuttaen ihmiseen fyysisellä, psyykkiselä, sosiaalisella ja henkisellä tasolla. Se on sairaus, joka aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä myös läheisille.

Tipaton tammikuu on erinomainen mahdollisuus tarkastella suhdettasi alkoholiin. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston mukaan tipattomalla tammikuulla on positiivisia vaikutuksia, sekä kehoon, että mieleen. Rahaa säästyy, stressi vähenee, unenlaatu paranee, seksuaaliset halut lisääntyvät, mieliala kohenee ja vireystila paranee. Kukapa ei haluaisi näitä hyötyjä elämään??

Entä jos oletkin ärtynyt, levoton, nukahtaminen on vaikeaa, olet ilkeä läheisille ja työkavereille, syytät ulkopuolisia huonosta olostasi, etkä pysty myöntämään virheitäsi. Aivosi ovat häiriötilassa ja olet alkoholiriippuvaiselle ominaisessa kuivahumalassa.

Odotat kuumeisesti helmikuuta ja paluuta tuttuun ja turvalliseen elämään.

Muutos alkaa todellisuuden kohtaamisesta ja riippuvaisen on vaikea kohdata todellisuutta. Tammikuu on parhaimmillaan loistava tilaisuus tarkastella suhdettasi alkoholiin ja tarvittaessa muuttaa suhdettasi siihen. Kuivahumala on osoitus vääristyneestä suhteesta alkoholiin. ”Pullon henki” hallitsee elämääsi silloinkin, kun olet selvinpäin. Jos tunnistat itsestäsi alkoholistin piirteitä muista, ettet ole huono tai epäonnistunut ihminen. Olet riippuvainen alkoholiin.

Raitis elämä tarkoittaa elämäntavan muutosta. Jokaisella on lupa luoda omanlaisensa elämä, mutta on tärkeä tiedostaa, millaista muutosta tarvitset? Tarvitsetko uutta sisältöä elämään, uusia mielihyvän lähteitä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, stressin ja ahdistuksen käsittelytaitoja?

Raittius on taitolaji ja meidän on mahdollista luoda itsellemme mielekäs elämä ilman alkoholia.

Pelot riippuvuudesta toipumisen esteenä

Thu, 13 Aug 2026 10:51:35 GMT

Minulla on asiakkaana 19-vuotias nainen, joka on käyttänyt huumeita 14-vuotiaasta asti. Huumeet ja huumemaailma ovat tarjonneet voimakkaita tunnekokemuksia, joista luopuminen pelottaa.

Addiktiolle ominaisesti vaaralliset tilanteet ja ympäristö, epävarmuus, jännitys ja epäluottamus ovat muodostuneet hänelle tutuiksi ja turvallisiksi kokemuksiksi ja tunnetiloiksi. Raittius ajatuksena kuulostaa hyvältä, mutta muutoksen pelko estää toipumasta.

Arvostan todella paljon asiakkaan rohkeutta tunnustaa rehellisesti, että muutos pelottaa häntä. Ajatus huumeista luopumisesta epäilyttää, ”Onko minulla koskaan hauskaa?”, ”miten pärjään tunteideni kanssa?” ”tykkääkö kukaan minusta tällaisena kuin olen?”, ”onko minussa mitään hyvää?”

Addiktio on selviytymismalli. Nopea tunnemuutos, salailu, valehtelu, paluu vanhoihin toimintamalleihin tiukan paikan tullen ovat tuttua toimintaa addikteille. Riippuvuus on tapa säädellä sisäistä kaaosta, aiheuttaen lisää kaaosta. Lopulta kaaoksesta tulee vallitseva tapa olla.

Arvojen vastainen sekoilu aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää vahvistaen negatiivista kokemusta itsestämme. ”Olen vääränlainen”, ”herkkyys on heikkoutta”, ”en voi näyttää herkkyyttäni”, ”minusta ei ole normaaliin elämään”, ”en voi muuttua”, ”en ansaitse hyvää”.

Minulle suurin toipumisen este olivat epäonnistumisen - ja hylätyksi tulemisen pelko. Olin varma, etten osaa elää ”normaalia elämää”, eikä kukaan tule tykkäämään minusta. Häpesin itseäni ja koin olevani epäonnistunut hylkiö. Oli helpompi valita huumeiden käyttämiseen liittyvä tuska, kuin raittiina koettu tuska ilman nopeaa helpotusta. Lopulta löysin vapauden huumekierteestä kohtaamalla pelkoni. Kyllä kannatti.

Miten pelkoja voi käsitellä?

Ymmärrä pelkoa. Pelko on luonnollinen osa elämää ja selviytymistaitojamme. Ihmisen on pitänyt oppia pelkäämään suojautuakseen vaaralta ja tiedostaakseen milloin kannattaa hyökätä, paeta tai olla hiljaa, myötäillä ja hyväksyä. Addiktioissa pelko estää muutoksen.

Tiedosta pelot. Tunteiden pelko, epäonnistumisen pelko, retkahduksen pelko, tulevaisuuden pelko, hylätyksi tulemisen pelko (yksinäisyyden pelko ja ihmisten pelko), menneisyyden kohtaamisen pelko, pelko hyvän vastaanottamisesta (jotain pahaa tapahtuu kuitenkin).

Hyväksy pelot. Miltä tuntuu tuntea pelkoa, jännitystä, epävarmuutta, epätietoisuutta? Et voi välttää pelkoa, joten helpompaa on hyväksyä se.

Muuta suhde pelkoon. Voit kokea pelon huonona tai hyvänä asiana. Rakentavasti ajateltuna pelko kertoo, että olet tekemässä jotain suurta ja merkittävää. Olet astumassa herkälle alueelle, jota olet aina vältellyt. On parempi suhtautua pelkoon lempeästi tuomitsevuuden sijaan. Jos toipuminen olisi helppoa, kaikki tekisivät sen.

Syvällä-podcast tulee syksyn aikana tarjoamaan työkaluja pelkojen käsittelemiseen, mutta paljastan jo nyt, että lääkkeet ovat huono tapa käsitellä pelkoja. Sanoi päihdelääkärisi mitä tahansa.

Voiko epärehellisyyteen perustuva palvelujärjestelmä hoitaa epärehellisyyteen perustuvaa sairautta? Rehellisyys on riippuvuussairaudesta toipumisen perusta

Thu, 13 Aug 2026 10:48:54 GMT

Eräs nimeltä mainitsemattoman hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä kertoi esihenkilön ohjeistaneen työntekijöitä valehtelemaan asiakkaille miksi he eivät pääse laitoskuntoutukseen. ”Keksikää joku hyvä syy” oli ohjeistettu.

Ohjeistus ei yllätä, mutta kommentti herätti miettimään hoitoalaa kokonaisuudessaan.

Tampereella aikoinaan kilpailutetuissa huumehoidon palveluissa kaupunki linjasi avohoidon ensisijaiseksi huumehoidon palveluksi. Kukaan ei putoa- mallissa sopimuksen sai kaksi isoa päihdepalveluita tuottavaa osakeyhtiötä. Osakeyhtiöiden ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeen omistajilleen. Eipä siinä, kuulun itsekin osakeyhtiön hallitukseen.

Tampereen kanssa sopimuksen tehneet yhtiöt tarjoavat ensisijaisesti opiaattiriippuvaisille suunnattua korvaushoitoa. Toipumiskeskeinen huumehoito sivuutettiin kilpailutuksessa kokonaan. No mitä tekemistä sillä on epärehellisyyden kanssa? Konkreettisesti se näkyy yritysten tavassa ”hoitaa” asiakkaitaan. Palvelusopimuksiin kirjattu bonus-/ sanktiojärjestelmä mahdollistaa yritysten palkitsemisen hoidossa kiinni pitämistään asiakkaista, ja vastaavasti hoidon keskeytykset aiheuttavat yrityksille sopimussakon. Jokainen yritys haluaa tienata voittoa ja minimoida ylimääräiset kulut. Sopimuksen seurauksena palveluntuottaja julisti Aamulehdessä juhlallisesti ”meillä retkahduksista ei rangaista, vaan asiakkaita autetaan viimeiseen asti”. Kuulostaa hyvältä.

Todellisuudessa yksikön asiakkaat voivat käyttää ja myydä huumeita entiseen malliin, alkoholin käyttöön ei puututa, klinikalla on väkivaltatilanteita ja harjoitetaan velkojen perimistä. Kukaan ei putoa, kukaan ei raitistu.

Palvelun tuottajat toteuttavat myös huumeriippuvaisten hoidontarpeen arvioimisen. Tietysti he ohjaavat asiakkaat omiin palveluihinsa ja jokainen asiakas pyritään ohjaamaan korvaushoitoon, ilman, että heitä olisi kertaakaan ohjattu toipumiskeskeiseen huumehoitoon. Pahimmillaan nuoret, juuri huumeiden makuun päässeet asiakkaat lukitaan vuosiksi hoidolliselta sisällöltään mitäänsanomattomaan ”huumehoitoon”, jossa tavoitteena on ainoastaan haittojen vähentäminen, ei raittius ja riippuvuudesta toipuminen.

Toipumiskeskeisen päihdehoidon tavoitteena on raitis elämäntapa ja vapaus kaikesta tajuntaan ja mielialaan vaikuttavasta kemiasta. Asiakkaan kykyyn elää raittiina uskotaan. Raittiuden saavuttaminen ei ole helppoa, mutta mahdollista. On haastavaa opettaa jatkuvaan dopamiinitykitykseen tottuneet aivot sietämään ja löytämään merkityksen normaalista, tylsästä elämästä. Addiktin aivoille normaalielämä on aluksi kivuliasta, koska euforia ja kipu toimivat aivoissa aina suhteessa. Mitä voimakkaampi euforia, sitä voimakkaampi kipu aineiden loppuessa. Onneksi aivot pyrkivät aina tasapainoon. Voimme edesauttaa aivojen palautumista omilla valinoillamme.

Toipumiskeskeisessä hoidossa vastavuoroinen rehellisyys mahdollistaa tunnetason yhteyden ja läheisyyden kokemuksen. Puhuessamme rehellisesti heikkouksistamme, häpeästä, syyllisyydestä ja peloistamme ja saadessamme niille vastakaikua aivot vapauttavat dopamiinia palkkiona hyvästä työstä.

Stanfordin yliopiston professorin Anna Lembken mukaan intiimissä sosiaalisessa kanssakäymisessä vapautuu rakkaushormoniksi kutsuttua oksitosiinia, joka liittyy muun muassa palkitseviin ihmissuhteisiin, rakkauteen ja kiintymykseen. Luontaisella dopamiinin ja oksitosiinin virtauksella on Lembken mukaan joustava, nuorentava ja terveyttä edistävä vaikutus. Tällaisia kokemuksia voimme saada ainoastaan turvallisessa ympäristössä ja ilmapiirissä saaduista vastavuoroisen rehellisyyden kokemuksista. Rehellisyys vahvistaa luultavasti myös etuotsalohkoa neurobiologisella tasolla, mikä mahdollistaa paremman kyvyn käsitellä päihdemielihaluja. Lembken mukaan rehellisyys on riippuvuuden neurobiologinen vastalääke. Totuuden puhuminen tuottaa runsausajattelua ja valehtelu tuottaa puuteajattelua. Runsausajattelun myötä koemme maailman turvallisena ja yltäkylläisenä paikkana, jossa asioilla on tapana järjestyä. Puuteajattelu ohjaa meidät itsekeskeiseen oman edun ja nopean palkkion tavoitteluun.

Jaettu häpeä tarkoittaa yhdistävää häpeää. Päihderiippuvuuden hoidossa jaettu häpeä mahdollistaa aidon hyväksymisen ja yhteenkuuluvuuden kokemukset. Jaetun häpeän avulla addiktio menettää voimansa. Ei ole enää mitään, mitä pitäisi peitellä tai paeta päihteillä, nettipornolla, syömällä, työllä, urheilemalla jne. Olet vapaa.

Valitettava tosiasia, on että julkinen palvelujärjestelmä ei mahdollista päihderiippuvaisille ensisijaisen tärkeitä hoitomuotoja.

Nykyään yhä useammassa perheessä päätetään maksaa läheisen päihdehoito itse.

"Lopetan huomenna"

Thu, 13 Aug 2026 10:44:14 GMT

Minua pyydetään usein luennoimaan hoitomotivaatiosta ja asiakkaan muutosmotivaation herättämisestä/ tukemisesta. Tärkeä aihe käsiteltäväksi säännöllisesti.

Totta on, että asiakas on aina vastuussa valintojensa seurauksista. Kukaan ei voi raitistua puolestamme ja raittius vaatii motivaatiota. No milloin ihminen on motivoitunut? Ainakin silloin, kun hän on valmis tekemään mitä vaan saavuttaakseen tavoitteensa. Toki pienemmilläkin askelilla pääsee hyvin alkuun.

Jos odotat oikeaa motivaation hetkeä raitistuaksesi voit joutua odottamaan pitkään. Addiktille huominen on aina paras päivä raitistua. ”Lopetan huomenna”, ”lähden hoitoon huomenna”, ”soitan tukihenkilölleni huomenna”.

Minulla on kokemusta retkahduksista. Hoidoissa oli kiva olla. Säännölliset ruokailut, ihmisiä ympärillä, turvallinen ympäristö ja päivärutiinit tuntuivat hyvälle. Kotiuduttuani palasin kuitenkin vanhoihin kuvioihin käyttämään huumeita. Minulle oli kerrottu, mitä pitäisi tehdä, mutta ohjeista huolimatta valitsin vanhat toimintamallit.

Jälkikäteen ajateltuna merkittävin toipumiseni este oli, että en uskonut pystyväni raitistumaan. Nuorelle miehelle loppuelämän raittius oli liian iso pala pureskeltavaksi. Häpesin myös itseäni, enkä uskonut pystyväni elämään ”normaalia elämää” muiden ihmisten tapaan.

Muistan pyöräilleeni aamuyöllä 10 kilometriä armottomassa rankkasateessa yhden huumeannoksen takia. Perillä jouduin kaatosateessa odottamaan diileriä tunnin verran. Lopulta sain huumeannokseni, käytin sen ja totesin aineen olleen todella huonolaatuista. Poljin ahdistuneena ja läpimärkänä kotiin. Diileri oli kyykyttänyt minua huolella ja minä reppana otin kaiken kiltisti vastaan. Polkiessani läpimärkänä kotiin mietin, kuinka säälittävä olenkaan.

Raittiina en ole kertaakaan joutunut yhtä nöyryyttäviin tilanteisiin.

Ratkaisukeskeisesti ajateltuna ihminen valitsee aina mielestään parhaan ratkaisun ongelmiinsa. Toimimme vanhojen mallien mukaisesti, kunnes opimme uusia.

Addiktiosairaudessa haasteena on aivojemme herkistyminen nopeille ja helpoille ratkaisuille. Päihde opettaa aivomme ja hermostomme reagoimaan iloihin, suruihin, haasteisiin, ahdistukseen, tylsyyteen, yksinäisyyteen nopealla helpotuksella. Tunteet tuntuvat ylitsepääsemättömän voimakkailta ja riippuvuusajattelumme julistaa ”tämä tunne ei mene koskaan ohi!” En kestä tätä!”. Lopulta valitsemme tutun ja turvallisen ratkaisun, vaikka tiedämme, ettei se kannata.

Motivaation 3 tekijää

Uskon, että lähtökohtaisesti ihmiset haluavat elää hyvää elämää. Tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeä arvioida, onko tavoite riittävän merkityksellinen. Mitä hyötyä raittiudesta on oikeasti minulle? Usein raittiuden merkityksen voi ymmärtää vasta, kun olet elänyt raittiina. Haastavien aikojen merkitys raittiuden vahvistajana selviää vasta, kun olet käsitellyt haasteesi ja ymmärrät niiden hyödyn.

Kysyn usein asiakkaalta ”puolen vuoden päästä, kun tämä ongelma on ratkaistu ja elät elämääsi, mitä hyvää näet tämän haasteen antaneen elämäsi?” Asiakkaat luettelevat aina useita haasteen voittamisesta seuraavia hyötyjä. Merkityksen kirkkaana pitäminen helpottuu, kun tukeudut raittiutta tukevien ihmisten apuun. On myös tärkeä kirkastaa itselleen ja muistuttaa itseä päivittäin MIKSI haluan raitistua?

Säännöllisen Itsehoidon merkitys on tärkeä. Hoida itseäsi, jotta muistat, miksi haluat hoitaa itseäsi. Raittiuden merkitys selkiytyy, kun olet tekemisissä raittiiden ihmisten kanssa. Jos istut aina baarissa humalaisten kanssa, on vaikea muistaa, miksi halusitkaan elää raittiina.

Onko tavoite saavutettavissa ja onko minulla riittävästi kykyjä ja voimavaroja sen saavuttamiseen?

12 askeleen toipumisohjelmassa keskitytään elämän elämiseen yksi päivä kerrallaan. Jokainen addikti pystyy elämään yhden päivän ilman päihteitä, olemaan rehellinen tai vastuullinen, harjoittamaan kiitollisuutta jne.

Yleisin ongelma on, että alamme miettimään loppuelämän raittiutta tämän päivän sijaan. Luovutamme, vaikka meillä olisi kaikki mahdollisuudet olla tänään raittiina. Taitoja on myös mahdollista kehittää ja tarvittavia voimavaroja hankkia. Tarvittaessa keskity pieniin muutoksiin. Esim miten aloitat päiväsi? Oletko päivittäin yhteydessä yhteen sinua kannustavaan ihmiseen? Luetko 20 minuuttia toipumiskirjallisuutta päivittäin?

Joudunko ponnistelemaan liikaa tavoitteeni hyväksi ? No mieti, mitä kaikkea olet ollut valmis tekemään huumeiden saamiseksi. Kaikki ponnistelusi ovat lopulta johtaneet sinut ongelmiin. Raittiuden eteen sinun ei tarvitse ponnistella lähellekään yhtä paljon ja palkinnot ovat pitkässä juoksussa varmasti moninkertaiset toivomiisi nähden. Isommatkin tavoitteet toteutuvat pienten askeleiden myötä. Muista, että addiktio on opettanut sinut haluamaan kaiken heti ja helposti. Raittius edellyttää yksinkertaisia tekoja päivittäin toistettuna.

Tunteet, tunteet, tunteet...

Thu, 13 Aug 2026 10:42:08 GMT

”miltä minusta tuntuu?”, miltä minusta pitäisi tuntua?”, ”miksi minusta tuntuu…?”, ”mitä jos minusta tuntuu …?”, ”mitä jos minusta ei tunnukaan …?”, ”miten muuttaisin tämän tunteen?”, ”miksi minusta AINA tuntuu …?”, ”miksei KOSKAAN tunnu …?”, ”mitä jos minusta ei tunnukaan …, mutta tuntuukin …?”, ”en voi mennä sinne jos minusta tuntuu …?”, ”en pystynyt tekemään sitä koska minusta tuntui …?”, ”KUKAAN ei ymmärrä miltä minusta tuntuu?”

Addiktiosairaus on hyvin itsekeskeinen sairaus. Aktiivisessa addiktiossa elävä ihminen miettii taukoamatta tunteitaan pyrkien säätelemään niitä haluamaansa suuntaan. Addiktin todellisuudessa tunteet ovat kaikki kaikessa. Aina pitää tuntua hyvältä.

“Disease of addiction is a disease of prediction”

Addiktit ovat tunneherkkiä tulevaisuuden ennustajia. Mietimme jatkuvasti mitä pitäisi tapahtua, että tuntuisi hyvältä ja mitä ei saa tapahtua, ettei vaan tunnu huonolta. Aamulla herätessä mietimme miltä minusta tuntuu, ja miltä minusta tulee tänään tuntumaan.

Lailliset, laittomat ja lääkärin määräämät päihteet ovat addiktille turvallinen tapa manipuloida tunne-elämää haluamallaan tavalla. Myös ruoka, ihastuminen porno, seksi, shoppailu, treenaaminen, työ, menestyminen jne ovat monille tuttuja toimintamalleja tunteiden säätelemiseksi.

Olen usein miettinyt, mitä tunne-elämän sairaus voisi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa? Ainakin se on mielenvikaista käyttäytymistä. Tapamme reagoida tunteisiimme ja ongelmiimme on ajoittain todella mielenvikaisia. Käytämme päihteitä, vaikka se tuhoaisi ihmissuhteemme, taloutemme, sekä fyysisen ja psyykkisen terveytemme. Syyksi ilmoitamme ”koska minusta tuntui niin pahalta”, ”minusta tuntui, ettei ahdistus lopu koskaan”, ”opiskelijabileissä tunsin itseni ulkopuoliseksi, joten vedin kännin ollakseni muiden kaltainen”.

12 askeleen toipumisohjelman mukaan emme ole sairaudestamme vastuussa, mutta toipumisestamme olemme.

Ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel toipumiseen. Reagointimallien tunnistaminen ja hyväksyminen avaa oven muutokseen. Hyväksyminen helpottuu, kun ymmärtää, kuinka tehokkaasti on opettanut aivonsa jatkuvaan tunteiden vuoristorataan. Vuosien lähes päivittäinen treeni on todellakin mennyt perille!

Toipumisen alkuvaiheessa minulle oli tärkeä oppia ymmärtämään toiminnan merkitys tunteista huolimatta. Olin jo nuorena poikana oppinut välttelemään epämukavia tunteita päihteillä, välttelemällä ja poistumalla paikalta epämukavista tilanteista, sulkeutumalla, kun olisi pitänyt puhua, lintsaamalla koulusta, nöyristelemällä kiusaajia puolustamatta itseäni.

Päihdehoidossa opin pitämään kiinni suunnitelmista, vaikka olisi tuntunut pahalta, tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka pelotti, puhumaan itsestäni ja antamaan palautetta kaverilleni konfliktin pelosta huolimatta.

Aina ei voi vain toimia. Tunteet on tärkeä myös kokea. On tärkeä oppia, ettei yksinäisyyteen, jännitykseen, pelkoon tai tylsyyteen ei kuole. Tunteiden kokeminen sellaisenaan on yllättävän tervehdyttävää. Kokeile joskus vain tuntea välttäen tunteen analysoimista, järkeilyä ja ylimääräistä miettimistä. Tunne menee lopulta nopeasti ohi.

Jos haluat kokea tunne- elämän tasapainoa suosittelen kokeilemaan itsestäsi puhumista, ihmissuhteiden ylläpitämistä, toisten auttamista, hengitysharjoituksia, tehtyjen vääryyksien korjaamista, luonnossa liikkumista, liikuntaa, läsnäoloharjoituksia, terveellistä ravintoa, päivittäisten hyvinvointirutiinien luomista.

"Taas mulle kävi näin. Mä en voi tälle mitään"

Thu, 13 Aug 2026 10:39:59 GMT

Asiakkaani ovat huikeita tyyppejä! Keskustelin hetki sitten nuoren naisen kanssa hänen rahan käytöstään. Nainen totesi ”mä en voi sille mitään, että aina rahapäivänä shoppailen tilin lähes tyhjäksi”.

Oletko joskus kuullut saman oikeutuksen addiktin suusta? ”Mä en voi tälle mitään..”

Asiakkaani on skarppi nainen. Keskustelumme aikana hän tajusi oikeuttavansa shoppailuaan kertomalla uskottavasti itselleen olevansa täysin voimaton muuttamaan käyttäytymistään.

Oikeuttaminen on osa riippuvuuden kieltomekanismia.

Riippuvaiselle päihteet tarjoavat kokemuksen olla jotain, mitä ihminen haluaa olla. Karkeasti kuvattuna päihteet tarjoavat addiktille oikotien onneen tarjoten ”ratkaisun” syvimpiin tarpeisiimme olla arvostettu, haluttu, rento ja rohkea. On hyvin vaikea myöntää hetkellisen voimakkaan mielihyväkokemuksen olevan huono juttu. Ihminen haluaa luontaisesti olla hyvä ja virheiden myöntäminen on vaikeaa. Päihteiden käytön lisääntyessä suhde päihteeseen syvenee, eikä ihminen halua luopua ”rakkaimmastaan”.

Päihderiippuvuuden edetessä kadotamme yhteyden itseemme ja toimintaamme. Päihteidenkäyttö ja sen seuraukset vastoin itseä ja omia arvoja aiheuttavat syyllisyyttä ja häpeää, joita riippuvainen ei pysty kohtaamaan. Ihminen kehittää suojajärjestelmän, joka suojaa häpeältä ja mahdollistaa päihteidenkäytön jatkumisen. Tätä järjestelmää kutsutaan kielloksi. Päihteiden käyttöä vähätellään ja uskottelemme itsellemme ”pystyn lopettamaan heti kun haluan lopettaa”.

Sairauden edetessä myös kielto vahvistuu. Aina löytyy oikeutus ja syy päihteiden käytölle. Syy löytyy lapsuuden kokemuksista, narsistisesta puolisosta tai vallanhaluisesta esimiehestä. Myös hetkelliset päihteettömät jaksot vahvistavat kieltoa todistaen, ettei ole mitään ongelmaa. ”Pystyn lopettamaan koska vaan, joten en ole riippuvainen”.

Päihderiippuvuudesta toipuminen edellyttää ongelman tiedostamista ja hyväksymistä, sekä vastuun ottamista sen hoitamisesta. Se edellyttää usein myös häpeän ja syyllisyyden kohtaamista.

On hyvä muistaa, ettei tällainen radikaali rehellisyys ole helppoa. Jos se olisi helppoa, kaikki raitistuisivat. Tämän takia arvostan jokaista asiakastani suuresti. He tekevät asioita, joita valtaosa addikteista välttelee pakenemalla päihteisiin ja kieltämiseen; tutkivat ajatus- ja toimintamallejaan rehellisesti.

Päihderiippuvuudesta toipuminen on vapautumista päihtymisen tarpeesta. Vapautta olla oma itsensä kaikkine tunteineen ja tarpeineen.

Rehellinen ongelman ja tunteiden kohtaaminen rakentavasti helpottuu vastavuoroisessa ihmissuhteessa. On tärkeä löytää ihminen, jonka kanssa voi tutkia itseään turvallisesti, eikä tarvitse puolustella, selitellä tai pelätä arvostelua. Ihminen voi myös opettaa sinua ymmärtämään itseäsi ja riippuvuussairauttasi.

Suosittelen sinua tutustumaan tarjolla oleviin mahdollisuuksiin; vertaisryhmät, tukea antavat yhdistykset ja järjestöt, riippuvuuden hoidon ammattilaiset.

Voit myös varata minulta 30 min konsultaatiopuhelun tilannekartoitukseen. Puhelussa pystymme keskustelemaan tilanteestasi ja miettimään sinulle parhaan vaihtoehdon ongelman ratkaisemiseksi.

Dr Jekyll ja Mr Hyde vol 3 – Riippuvuus löytää aina kohteensa

Thu, 13 Aug 2026 10:34:25 GMT

Addiktion ymmärtäminen on helppoa, jos sitä tarkastellaan syvimpien perustarpeidemme kautta. Rakkauden ja yhteyden tarve on meissä kaikissa.

Lähi-ihmissuhteiden kautta tyydytetty läheisyyden tarve on merkittävä osa hyvinvointiamme. Tyydyttymätön tarve aiheuttaa tunneperäistä kipua, jota haluamme välttää tai helpottaa kaikin keinoin.

Päihtymys on oikotie rakkauteen, koska se tyydyttää hetkellisesti syvimmän tarpeemme, rakkauden ja yhteyden tarpeen. Syvällä sisimmässämme tiedämme kokemuksen olevan valheellinen ja vastoin moraaliamme. Päihteiden käytön lisääntyessä ristiriita sisällämme kasvaa aiheuttaen syyllisyyttä ja häpeää. Tunneyhteys itseemme katkeaa.

Koska ristiriitaa ei pysty kohtaamaan, helpoin ratkaisu on kieltää ongelma. Kieltäminen suojelee häpeältä ja suojelee ihmisarvoamme. Addiktion edetessä mikä tahansa aine tai käyttäytymismalli muodostuu pakonomaiseksi toiminnaksi suojellen meitä häpeältä.

Ongelman kieltämisen avulla pyrimme säilyttämään ihmisarvomme, mutta todellisuudessa kaivamme omaa hautaamme. Vähättely, syyllistäminen, huomion siirtäminen muihin ongelmiin, valehtelu ja selitykset ovat addiktin selviytymismalleja. Addiktion myöntäminen avaa muutoksen oven, mutta ei poista ongelmaa. Addiktio on syntynyt ja löytää aina uuden kohteen.

Päihteistä raitistuttuani olen hakenut rakkautta työn, saavutusten ja ihmissuhteiden kautta.

Työ on turvallinen kohde, koska toisin kuin ihmissuhteet, se on hallittavissa. On helpompi raataa kunniakkaasti töissä kuin ryvettyä kipua tuottavissa ihmissuhteissa.

Ihmissuhteissa olen rakastunut fantasiaan. Kolkuttelen jokaista suljettua ovea, joka muistuttaa minua menneistä kokemuksistani. Olen aina hylännyt itseni juosten ”mahdottoman rakkauden perässä”. Koska en ole kokenut aitoa läheisyyttä olen yhdistänyt intensiivisen tunnekokemuksen rakkauteen. Olen saanut hetkellisesti huumaantua ihailusta ja huomiosta, kunnes hurmio on vaihtunut hylätyksi tulemisen tuskaan. Kaikki loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Hulluinta on, että lähtiessäni suhteeseen olen tiennyt sen olevan väärä valinta.

Jälkikäteen katsottuna hurmiota ovat tarjonneet varatut, juuri eronneet tai erilaisista addiktioista kärsineet naiset. Olen hylännyt itseni janotessani heidän mahdotonta rakkauttaan. Intensiivinen tunnekokemus on vienyt voiton aidosta läheisyyden kokemuksesta. Aiemmin intensiivistä tunnekokemusta tarjonneiden päihteiden tilalle on tullut rakastumisen huuma, sekä fantasia täydellisesti yhteydestä.

Addiktioissa järki häviää tunteelle.

Haluatko olla bonsaipuu vai tammi?

Thu, 13 Aug 2026 10:32:52 GMT

Miten tämä kysymys liittyy riippuvuudesta toipumiseen? Vertauskuvat ovat joskus hyvä tapa hahmottaa omia tavoitteita ja niiden saavuttamiseen vaadittavaa toimintaa.

Bonsaipuut ovat monille ihmisille kivoja harrastuksia ja mukavia hoitaa. Sen kasvattaminen ja hoitaminen vaatii kärsivällisyyttä ja jatkuvaa huolenpitoa, kuten raitistuminenkin.

Bonsai on hyvin hoidettuna kaunis, mutta selviytyäkseen se vaatii juuri oikeanlaiset olosuhteet. Se pitää valosta, mutta ei voimakkaasta auringonvalosta, se ei pidä tuulesta, sateesta, eikä lämpöpatterin paahteesta. Bonsaipuu kukoistaa oikeissa olosuhteissa, mutta haastavat olosuhteet koituvat sen turmioksi.

Entä tammi? Tammi on arvokas puu ja pystyy muodostamaan metsiköitä. Vanhimman suomesta löydetyn tammen iäksi on arvioitu n 600 vuotta. Voimakkaan ja tukevan juuriston ansiosta tammi menestyy kaikissa olosuhteissa ja kestää kovimmatkin myrskyt. Tammi kasvaa jopa 90 metrin pituiseksi ja rungon paksuus saattaa olla jopa 1,5 metriä. Puuaine on lujaa ja sitkeää, eikä hyönteiset pysty vahingoittamaan sitä.

Raittiutesi voi olla ulospäin kaunista ja täydellistä. Uusi auto, rahaa tilillä, kroppa tikissä, hyvännäköinen puoliso ja sosiaalisessa mediassa esittelet viimeisen päälle hienoa kotiasi. Kaikki on täydellistä, kunnes tapahtuu jotain odottamatonta. Menetät työpaikkasi, puoliso haluaa eron, velkaannut huonojen taloudellisten valintojen seurauksena tms. Joskus vaikeudet vyöryvät elämään tsunamin lailla ja koemme elämän olevan kaikin tavoin meitä vastaan.

Tätä kutsutaan elämäksi.

Oleellinen kysymys kuuluu, minkä varaan olet rakentanut raittiutesi? Ulkoisen menestyksen ja olosuhteiden varaan, kuten bonsaipuu, vai oletko luonut raittiudellesi kestävän pohjan ehdottomuudella ja pitkäjänteisellä työllä kuten tammi?

Jokainen riippuvuudesta toipuva kokee elämässä onnistumisia ja vaikeuksia. Addiktien ongelmana on usein vaikeuksiin reagoiminen. Impulsiivisuus ja kyvyttömyytemme tehdä oikeita valintoja oikeaan aikaan kuuluvat riippuvuussairauteen.

Vaikeat tunteet tuntuvat mahdottomilta sietää, joten valitsemme mieluummin päihteet tai pelaamisen, parisuhdeongelmissa häivymme baariin tai Tinderiin etsimään helppoa seksiä. Talousvaikeuksissa painamme pään pensaaseen laskujen avaamisen sijaan. Esimiehen antaessa palautetta toiminnastamme katkeroidumme ja irtisanoudumme hyvästä työstä. Yksinäisenä vaivumme itsesääliin ja oikeutamme retkahduksen ”ainoana vaihtoehtona tähän tuskaan”.

Addikteilla on huikea kyky oikeuttaa väärät valintansa syyttämällä niistä muita ihmisiä tai olosuhteita.

Fakta on, että tulemme aina olemaan olosuhteiden armoilla, ellemme ole tammen lailla kasvattaneet pitkäjänteisesti raittiutemme juuristoa syvälle maaperään.

Vahvan ja tukevan juuriston myötä kestämme ja käsittelemme vastoinkäymiset raittiina. Kasvamme ihmisinä ja löydämme merkitystä elämäämme.

Tämä vaatii nöyryyttä ja rohkeutta katsoa peiliin tilanteen vaatiessa, sekä päätöstä pysyä raittiina tapahtui elämässä mitä tahansa.

Toipuva addikti on kuin kuninkaallisen uljas tammi ottaen vastaan sateet, myrskyt, paahtavan helteen, kuivuuden, paukkupakkaset, sekä miellyttävän lämmön ja nautinnolliset olosuhteet.

Dr Jekyll ja Mr Hyde vol 2 – riippuvuuspersoonallisuus

Thu, 13 Aug 2026 10:29:22 GMT

Riippuvuudesta toipuminen alkaa ongelman tiedostamisesta ja hyväksymisestä. Aloitamme myöntämällä päihteiden käytön hallitsemattomuuden ja päihteiden aiheuttamat ongelmat elämäämme. Toipumisohjelmassa edetessämme ymmärryksemme addiktiosairaudesta ja muutostarpeistamme syvenee.

Minulle päihderiippuvuuden myöntäminen oli helppoa. Ollessani ensimmäisellä päihdehoitojaksollani ymmärsin, että en voi käyttää mitään päihteitä. Rakastin liikaa huumeita kyetäkseni hallitsemaan niiden käyttöä ja alkoholin näin porttipäihteenä huumeiden käyttöön. Totuuden myöntäminen oli helppoa, mutta hyväksyminen pirun vaikeaa. Toipuminen mahdollistui vasta hyväksyttyäni raittiuden ratkaisuksi ongelmiini.

Nykyään olen kiitollinen addiktioni ehdottomuudesta. Tiedän, että minulta ei löydy eväitä kontrolloituun päihteiden käyttöön. Kaikki tai ei mitään- mentaliteetti on osa addiktiotani. Täydellinen päihteistä pidättäytyminen on minulle paljon helpompaa, kuin ”saunakaljojen” juominen. Kuka hitto haluaa juoda kaksi saunakaljaa ja mitä iloa niistä on?!?!

Elektrolyyttijuoma on paljon parempi ja terveellisempi vaihtoehto saunajuomaksi.

Huumeaddikti unelmoi kivuttomasta ja vaivattomasta elämästä. Helppouden ja vaivattomuuden unelma syrjäyttää työtä ja ponnisteluja vaativan ihmissuhteiden ylläpitämisen, sekä tavoitteellisen ja merkityksellisen elämän. Päihteet, uhkapelit, ruoka ja nettiporno tarjoavat vaivattoman tavan kontrolloida tunne-elämää.

Raittiuden myötä aiemmat unelmani loppumattomasta huumemäärästä ja helposta elämästä vaihtuivat raittiin elämän tarjoamaan vakauteen ja turvallisuuteen.

Nykyään elämäni on helpompaa. Tiedostan olevani herkästi addiktoituva ihminen ja mielelläni tarttuisin kaikkeen nopeaa mielihyvää tai helpotusta tarjoavaan toimintaan. Tiedostan myös, ettei mikään määrä mielihyvää ole minulle tarpeeksi. Lopputuloksena on aina merkityksettömyys, masennus, ikävystyminen ja suru.

Olen myös taipuvainen suorittamiseen. Suorittaminen on minulle välttämiskäyttäytymistä ja tapa kontrolloida elämääni. Aktiivinen elämä on turvallista tuottaen merkityksellisyyden ja arvokkuuden tunteita. Vapaapäivät ja lomat ovat minulle joskus haastavia, koska pysähtyminen aiheuttaa syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.

Tämä on yksi esimerkki persoonallisuuteni ristiriitaisuuksista. Kaipaan mielenrauhaa ja lepoa, mutta samalla koen niistä syyllisyyttä.

Taipumus ehdottomuuteen ja suorittamiseen ovat olleet minussa nuoresta asti. Pelatessani nuorena jalkapalloa ja kilpaillessani biljardissa elämäni pyöri ainoastaan niiden ympärilläni. Arvioin ihmisarvoani suoritusten perusteella. Onnistuessani rakastin itseäni pienen hetken ja epäonnistuessani inhosin itseäni.

Koska kontrolliin taipuvaiselle ihmiselle suoritukset ovat ihmisarvon mittari, jokainen hetki pitää suorittaa parhaalla mahdollisella tavalla, eli tehokkaasti!

Lopputuloksena on ahdistus, pelko ja turvattomuus.

Voit kuunnella lisää riippuvuuspersoonallisuudesta Syvällä- podcastin jaksoista Dr Jekyll ja Mr Hyde vol 1-3.

Dr Jekyll ja Mr Hyde – riippuvuuspersoonallisuuden syntyminen

Thu, 13 Aug 2026 10:26:12 GMT

Oletko koskaan kuullut riippuvuusongelmista kärsivän läheisen ihmettelevän, miten aiemmin kiltti, herkkä, välittävä ja toiset huomioiva ihminen on muuttunut itsekkääksi, äkkipikaiseksi ja epärehelliseksi oman edun tavoittelijaksi? Miksi hän toistuvasti pettää raittiuslupauksensa menettäen hiljalleen kaiken hyvän elämästään?

Päihderiippuvaisella ja riippuvuussairaudesta kärsivällä on eroa. Vieroittautuminen katkaisee aktiivisen riippuvuuden, mutta riippuvuussairaudesta kärsivän ongelmat ulottuvat syvemmälle tunteisiin, asenteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen.

12 askeleen toipumisohjelman lähtökohtana on riippuvuussairauden myöntäminen ja hyväksyminen. Päihde tai uhkapelaaminen nähdään jäävuoren huippuna, joka on ratkaistavissa päihteettömyydellä, sekä tunnistamalla ja korjaamalla syvemmällä olevat itsetuntoon, minäkuvaan, tunteiden säätelyyn, ihmissuhteisiin ja ongelmien ratkaisemiseen liittyvät haasteet. Toki, jokainen ihminen on yksilö, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä satojen vuosien saatossa henkilökohtaisesti kohtaamieni ihmisten elämästä löytyy.

Addiktiosairaus syntyy intensiiviseen tunnekokemukseen, joka luo illuusion vapaudesta, rakkaudesta ja onnellisuudesta. Usein toistettuna intensiivinen euforian tunne syrjäyttää muut hyvinvoinnin lähteet ihmisen elämästä ja riippuvuussuhde on syntynyt. Riippuvuuden edetessä mielihyvä vähenee, tyytymättömyys ja ahdistus kasvavat. Päihteen syrjäyttäessä luonnolliset ihmissuhteet, ihminen eristäytyy omaan maailmaansa ja tarvitsee päivittäisen annoksen ylläpitääkseen toimintakykynsä. Lopulta kenelläkään ei ole asiaa päihteen ja addiktin väliin. Addiktion seurauksena ihminen valehtelee, manipuloi ja kontrolloi ympäristöään.

Addiktiosairaus muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Selvänä ollessaan ihminen on ahdistunut ja kireä, kritisoi ja syyttää muita huonosta olostaan, eristäytyy, kokee erillisyyttä ja yksinäisyyttä. Läheiset toteavat addiktin olevan paikalla, mutta ei läsnä. Tunneilmapiiri on kireä ja varautunut. Läheiset tarkkailevat ja miettivät mitä voi sanoa ja miten pitää käyttäytyä? Luottamus on vaihtunut epäluottamukseksi ja jatkuvaksi varuillaanoloksi. Huomaamatta koko perhe elää addiktiosairauden otteessa.

Perheen tärkein sääntö on ”älä puhu, älä tunne, älä luota”.

Voit kuunnella lisää aiheesta Suplan podcasteista löytyvän Syvällä- podin jaksoissa Dr Jekyll ja Mr Hyde vol 1 ja vol 2

Milloin hallittu hauskanpito muuttuu ongelmaksi? Alkoholismin tunnistaminen

Thu, 13 Aug 2026 10:23:22 GMT

Kohtuukäyttö, normaalikäyttö, viihdekäyttö, liikakäyttö, haitallinen käyttö, riskikäyttö, suurkuluttaja, tuurijuoppo, hälytysraja jne. Päihteiden käyttöön liittyvä terminologia on yllättävän monimuotoista. Voisiko tämä jollakin tavalla ilmentää suomalaisten suhdetta päihteisiin?

Alkoholi on meillä merkittävässä roolissa ja terminologialla pyritään löytämään oma tapa kuvata alkoholinkäyttöä välttäen pahimman mahdollisen (alkoholismin) kohtaamisen.

Mitä tarkoittaa kohtuukäyttö tai viihdekäyttö? Jokainen voi määritellä sen omista intresseistään käsin.

Entä miten määritellään haitallinen käyttö tai riskikäyttö? Meille on määritelty korkean ja kohtalaisen riskin tasot naisille ja miehille viikkoannoksissa mitattuna. Ymmärrykseni mukaan riskirajoihin vedotessa ei huomioida ihmisen ikää, suhdetta alkoholiin tai muita huomionarvoisia seikkoja todellisen riskin tunnistamiseksi. Annosmäärien tiedostaminen on tärkeää, mutta hoidon tarpeen arvioimisessa ihmisen kokonaistilanteen ymmärtäminen on tärkeämpää.

Alkoholismiin sairastunut ihminen tarvitsee hoitoa.

Miten voit tunnistaa alkoholismin?

DSM 5 diagnostiset kriteerit ovat konkreettinen tapa todentaa lievä, keskivaikea tai vaikea alkoholiriippuvuus. Kuinka moni seuraavista kriteereistä täytyy sinulla tai läheiselläsi?

Käytön hallinnan menetys (juo enemmän ja pidempään kuin on tarkoitus)
Halu lopettaa tai vähentää mutta ei kykene
Käytön parissa menee paljon aikaa (hankinta, käyttö, toipuminen)
Alkoholihimo
Kyvyttömyys selviytyä velvoitteista ja tehtävistä juomisen vuoksi
Juomisen jatkaminen, vaikka se aiheuttaa vaikeuksia ihmissuhteissa
Tärkeistä sosiaalisista, työhön tai vapaa- aikaan liittyvistä aktiviteeteista luopuminen juomisen takia
Toistuva juominen vaikka siitä aiheutuu vaaraa
Käytön jatkuminen fyysisistä tai psyykkisistä haitoista huolimatta
Toleranssin kehittyminen
Vieroitusoireyhtymien esiintyminen

Lievän alkoholiriippuvuuden todentamiseen tarvitaan 2–3 kriteeriä, keskivaikean todentamiseen 4–5 ja vaikean alkoholiriippuvuuden todentamiseen 6 tai enemmän. Kriteerien ei tarvitse täyttyä kronologisesti.

Diagnostiset kriteerit todentavat ongelman vakavuuden ja mahdollistavat oikean hoidon suunnittelemisen avoterapiasta laitoskuntoutukseen tai pidennettyyn hoitojaksoon.

Huoli omasta tai läheisen alkoholinkäytöstä on usein aiheellinen ja siihen kannattaa suhtautua vakavasti.

Koska hallittu hauskanpito muuttuu ongelmaksi? Tunnista päihderiippuvuuden vaiheet ja varomerkit

Thu, 13 Aug 2026 10:20:32 GMT

”Ei minulla ole ongelmaa. Pystyn aina hoitamaan työni, vaikka takana olisi rajumpikin putki.” ”Pystyn lopettamaan koska haluan.” ”En ole koskaan kärsinyt edes krapulaa.”

Alkoholismin myöntäminen ei ole helppoa. Jos olisi, moni suomalainen olisi hakenut apua ongelmaansa aikoja sitten.

Fakta on, että alkoholismi on olemassa. Arvioiden mukaan suomessa on n 400 000 alkoholistia ja heistä työssä käyviä on n. 300 000. Vakuutusyhtiö Lähitapiolan mukaan riippuvuusongelmien ilmetessä työpaikalla, ovat ne näkyneet n 7 vuotta muilla elämän osa- alueilla (ihmissuhteet, harrastukset, mielenkiinnon kohteet). Kuinka monta parisuhdetta voisi pelastaa tai vakavaa sairautta voisi välttää ymmärtämällä, tiedostamalla ja hyväksymällä alkoholismin olemassaolon ja puuttumalla siihen ajoissa?

Muutos lähtee ongelman tunnistamisesta ja hyväksymisestä. Mistä voit tunnistaa olevasi alkoholismin vaaravyöhykkeellä tai olet jo sairastunut alkoholismiin?

Varhainen vaihe

Varhaisessa vaiheessa juominen alkaa hallitsemaan ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä. Viikonloput/ vapaat/ lomat pyhitetään säännöllisesti ”rentoutumiselle”. Juomaan pääsemistä odotetaan ja vapaapäivien lähestyessä arjen harmaus vaihtuu toiveikkuudeksi ja innostukseksi.

Alkoholi valtaa ajatuksesi ja tunteesi selvänä ollessa. Odotat juomaan pääsemistä, syitä juomiselle alkaa löytymään pienemmistäkin aiheista ja ajatus juomisesta herättää mielihalun.

Juomisen aloittaessa saattaa olla kova kiire humaltua ja työpaikan juhliin saavutaan hyvässä nousussa muiden aloitellessa iltaa rauhallisesti. Ihmisten kanssa seurustelun sijaan vartioit tunnollisesti boolimaljaa.

Kaveripiirisi muuttuu koostuen saman kiinnostuksen omaavista kavereista. Yhteys ihmisiin löytyy alkoholin avulla.

Todellisessa vaarassa olet, kun alat juomaan tunnetiloihin. Ilo, suru, ahdistus, yksinäisyys, ärtyneisyys laukaisevat juomahimoa. Hiljalleen juominen muuttuu tunteiden käsittelykeinoksi ja selviytymismalliksi. Erityisesti nuorten olisi tärkeä opetella kokemaan tunteet sellaisenaan.

Toleranssi kasvaa ja jaksat juoda aamuyöhön asti. Saattaa kuulostaa hienolta, mutta todellisuudessa toleranssin kasvu voi olla vakava merkki riippuvuuden kehittymisestä. Elimistö on jo tottunut alkoholin vaikutukseen ja sietää myrkytystilaa kauemmin.

Keskivaihe

Keskivaiheessa kontrolli juomiseen pettää toistuvasti. Juot enemmän kuin suunnittelit, löydät itsesi ihmeellisistä tilanteista, käyttäydyt idioottimaisesti vastoin arvojasi ja periaatteitasi. Okei, kaikki mokaa joskus, mutta alkoholisti ei opi virheistään. Yhä uudelleen uskottelet pystyväsi hallitsemaan juomistasi, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Vaihdat ehkä ainetta ajatellen sen ratkaisevan ongelmasi.

Koska totuus on liian julmaa kohdattavaksi, päätät kieltää ongelman. Syitä ja selityksiä löytyy sekoiluille ja juomisen lisääntymiselle. Jokainen petetty lupaus ”vaatii” uskottavan selityksen tai syyllisen. ”Muija ärsytti taas tahallaan”, ”pomo hengittää niskaan jatkuvasti”, ”mulla on niin vaikeaa ja paha olla”. Selityksiä löytyy ja kohta valehtelet sujuvasti tilanteessa kuin tilanteessa. Elät salaisuuksien maailmassa peläten jatkuvasti kiinni jäämistä. Olet kireä ja ärtynyt, koska jokainen tilanne ja ihminen saattaa olla uhka riippuvuuden paljastumiselle. Persoonallisuuden muutos rehellisestä ja avoimesti ihmisestä valehtelevaksi lupausten pettäjäksi on tapahtunut.

Mistä muuten tiedät, että alkoholisti valehtelee? Hänen huulensa liikkuvat (AA-vitsi, jossa piilee totuuden siemen).

Lopulta toteat, että on parempi pysyä ihmisistä kaukana ja juot lisää yksinäisyyteesi ja huonoon oloosi. ”Yksinäinen alkoholisti on huonossa seurassa.”

Krapularyypyt ovat seuraava askel kohti tuhoa. Aivosi saavat vaarallisen kokemuksen tuskan ja kivun muuttumisesta helpotukseksi ja iloksi nopeasti. Aivot reagoivat voimakkaisiin palkkiokokemuksiin tehokkaasti. Seuraava krapulapäivä on pelastettu varaamalla muutama olut korjaussarjaksi. Enää ei tarvitse kärsiä krapulaa ja morkkista. Välttämiskäyttäytyminen saa lisää bensaa liekkeihin ja viivytystaistelu vääjäämätöntä vastaan on alkanut. Tunne- elämä muuttuu ahdistuneeksi ja kireäksi.

Myöhäinen vaihe

Myöhäisessä vaiheessa kulissit pettävät. Pitkät ryyppyputket aiheuttavat fyysisen ja henkisen rappion. Juominen muuttuu itsetuhoiseksi vailla pienintäkään hauskuutta. Juomisessa on kysymys selviytymiskamppailusta. Nousuhumala helpottaa oloa hetkellisesti ja loppupäivän turrutat tuskaa alkoholilla. Vainoharhat, mustasukkaisuus ja katkeruus saattavat tehdä sinusta vaarallisen itsellesi ja läheisillesi. Mielestäsi kaikilla on jotain sinua vastaa ja elät mielikuvitusmaailmassa.

Varhainen havahtuminen säästää sinut useilta, vakavilta juomisen seurauksilta ja terveellisempien valintojen tekeminen on helpompaa. Kannattaa olla rehellinen itselleen, vaikka se tuntuisikin aluksi vaikealta. Kokemuksesta tiedämme, että myöhäisessäkin vaiheessa on mahdollisuus raitistua.

Puhu tilanteestasi ja pyydä rehellistä arviota luotettavalta ystävältäsi tai riippuvuuden hoidon ammattilaiselta.

Muutos on mahdollista!

Riippuvuudet työelämässä- merkittävä, mutta ratkaistavissa oleva ongelma. 5 vinkkiä puuttumiseen

Thu, 13 Aug 2026 10:14:23 GMT

7 vuotta on pitkä aika. Riippuvuuden etenevän luonteen johdosta työpaikalla havaittu päihdeongelma kertoo usein pitkälle edenneestä riippuvuudesta. Huolestuttavia merkkejä on saattanut olla nähtävissä pidemmän aikaa, mutta kukaan ei ole puuttunut asiaan. Työkaveri on saattanut myöhästellä aamuisin, sairauspoissaolot ovat lisääntyneet, työteho on heikentynyt, mielialat vaihtelevat voimakkaasti. Tilanteen jatkuessa myös työyhteisö alkaa voimaan huonosti.

Odotetaan, että joku puuttuisi, mutta kukaan ei sano sitä ääneen. Odotetaan ja toivotaan muutosta, vihjaillaan ja kyräillään.

Fakta on, että päihde- ja peliriippuvuus koskettavat työyhteisöjä aiheuttaen taloudellisia –, tuotannollisia-, ilmapiiri-, sekä ihmissuhdeongelmia. Mitä aikaisemmin ongelmaan puututaan, sitä nopeammin ihmisen on mahdollista saada apua.

Usein puuttumisen ja puheeksi ottamisen vaikeus johtuu tietämättömyydestä. Riippuvuutta ei osata tunnistaa, eikä luoteta omiin havaintoihin.

Oleellista ei ole kuinka paljon tiedät päihderiippuvuudesta. Tärkeämpää on tiedostaa sen olemassaolo ja laajalle levinneisyys. Joidenkin arvioiden mukaan n 200 000 työelämässä olevaa aikuista kärsii päihderiippuvuudesta. Peliriippuvuuden lukuja en tiedä, mutta ongelma kasvaa rajusti.

Onneksi tiedän työyhteisöjä, joissa riippuvuusongelmiin puututaan tehokkaasti, työntekijöiden hyvinvoinnista ja työyhteisön asenneilmapiiristä huolehditaan aktiivisesti. Näissä yhteisöissä päihdeohjelmaa noudatetaan aktiivisesti johdon näyttäessä esimerkkiä. Työntekijät voivat hyvin ja yritys tekee hyvää tulosta.

Kokemukseni mukaan johto- ja esihenkilöt ovat avainasemassa yrityksen kulttuurin luomisessa.

Koulutukset ja luennot ovat yksi tehokas tapa lisätä riippuvuuden ymmärtämistä ja tunnistamista, sekä rohkaista ottamaan asia puheeksi. Koulutuspalkkio maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Kiitoksena, että jaksoit lukea loppuun asti tarjoan sinulle 5 vinkkiä puheeksi ottamiseen
1. Muista, että puuttuminen on välittämistä, ei käräyttämistä
2. Kirjaa ylös kaikki huomiosi käyttämisen muutoksista
3. Tarvittaessa varmista huomiosi kollegalta, tiimiltä jne
4. Kerro miksi puutut ja että haluat auttaa
5. Kerro huomioistasi selkeästi

Tipaton tammikuu – uhka vai mahdollisuus?

Thu, 13 Aug 2026 10:02:05 GMT

Olen usein suhtautunut kriittisesti tipattoman tammikuun viettämiseen. Kriittisyys kumpuaa varmasti nuoruuden kokemuksistani, sekä työni kautta. Nuorena katselin läheltä tipattoman tammikuun viettäjiä, jotka 1. helmikuuta tempasivat kunnon kännit juhlistaakseen onnistunutta ”suoritustaan”. Heidän elämässään mikään ei muuttunut tipattoman tammikuun myötä. Tammikuu kului helmikuuta odotellessa.

Onneksi minulla on lupa muuttaa mielipiteitäni ja ainakin ajoittain pystyn tarkastelemaan myös kolikon kuuluisaa toista puolta.

Tipaton tammikuu on myös mahdollisuus. Kuukauden aikana on mahdollista kokea tipaton elämää kokemusten kautta. Aikamääritetyn tavoitteen sijaan voit tarkastella elämänlaadussa tapahtuvia positiivisia ja negatiivisia muutoksia. Mikä muuttui paremmaksi? Mikä oli hankalaa, mutta selvisin siitä? Mitä opin itsestäni?

Nuorten kanssa työskennellessäni huomaan lähes poikkeuksetta päihteiden käytön palvelevan heidän syvempiä tarpeita. Porukkaan kuuluminen, hyväksytyksi tuleminen, yhteiset tavoitteet, turvan ja selviytymisen tarve, merkityksellisyyden ja arvokkuuden, sekä onnistumisen kokemukset ovat toimintaamme ohjaavia perustarpeita. Mikäli päihteet tarjoavat positiivisia kokemuksia syvempiin tarpeisiimme riippuvuusriski kasvaa merkittävästi. Jos esimerkiksi koet päihteiden käytön olevan tapa kuulua porukkaan, saatat olla vaarallisella polulla. Itse käytin nuorena alkoholi saadakseni hyväksyntää kavereilta, sekä ollakseni rohkeampi ja ”cool”. Jälkeenpäin katsottuna hain hyväksyntää täysin vääristä porukoista ja olin kaukana rohkeasta kaverista. Todellisuudessa olin pelokas kaveri, joka haki turvaa pullosta. Vasta raitistuttuani olen ymmärtänyt, kuinka hukassa olinkaan itseni kanssa. Raittiuden myötä olen oppinut tuntemaan itseni vahvuuksineni ja heikkouksineni.

Fakta on, että kukaan meistä ei tarvitse päihdettä ollakseeni rakastetumpi ja/ tai ihmisenä arvokkaampi. Päihde tarjoaa hetkellisen illuusion rohkeudesta, sosiaalisuudesta tai ”mikään ei tunnu missään”- kokemuksesta. Päihtyminen on valheellinen turvan kokemus ”kännissä olen…ihminen”- uskomuksella. Luulemme olevamme jotain, mitä emme todellisuudessa ole.

Tipattoman tammikuun mahdollisuus näyttäytyy uusien kokemusten mahdollistajana. Jos haluat aidosti kokea, millaista on elämä ilman päihteitä, elä raittiina. Raitis elämä on paljon muutakin kuin päihteetön elämä. Raittius on elämäntapa, joka sisältää raittiutta tukevien ihmiset seuran, ”olen turvassa ja tämä polku kantaa”- kokemuksen, aktiivisen toimijuuden ja kokemuksista oppimisen. Lopputuloksena opit tuntemaan itsesi vahvuuksinesi ja heikkouksinesi, koet, että toiminnallasi on merkitystä ja arvo omaan ja läheisten elämään. Raittiina mahdollistat todellisen identiteettisi selkiyttämisen. Millainen ihminen olet oikeasti.

Elämäntavan muutoksissa tärkeää on hankkiutua samankaltaisten tavoitteiden omaavien ihmisten seuraan ja tarvittaessa hakea ohjausta luotettavilta ihmisiltä. Kysy heiltä mitä he ominaisuuksia he arvostavat sinussa? Aidosti välittävät ihmiset kertovat mitä ominaisuuksia he arvostavat sinussa raittiina. Keskity ja vahvista niitä ominaisuuksia ja pyri hyväksymään heikkoutesi, sillä ne ovat myös osa sinua.