Addiktio tyydyttää perustarpeitamme

Päihderiippuvuus, peliriippuvuus, pornoriippuvuus, väkivalta, ruokariippuvuus. Miksi joku valitsee vastuullisen elämän ja toinen antautuu elämää tuhoavan riippuvuussairauden valtaan?

Nuorena päihteet ohjasivat elämääni johtaen lopulta voimakkaaseen huumeriippuvuuteen. Tiedän etten ollut narkomaani pahuuttani tai ihmisenä muita huonompi. Huumeriippuvuus ei myöskään ollut minulta tietoinen päätös.

Tunnistan riippuvuustaipumuksen olleen minussa jo pikkupoikana. Huonommuuden, ulkopuolisuuden ja häpeän tunteet ovat olleet osa minua yläasteelle siirtymisestäni lähtien.

Draamat kotona, ulkopuolisuuden tunne, herkkyyteni ja kiltteyteni hyväksymättömyys saivat minut uskomaan, että olen muita huonompi. Haaveenani oli aina olla joku muu. Olin aktiivinen urheilija ja pärjäsin lajeissani hienosti. Koin, että ainoa tapa olla muiden silmissä jotain on onnistua jalkapallossa täydellisesti.

Koulussa opin hakemaan kavereiden hyväksyntää riehumalla ja lintsaamalla. Minua kiehtoivat aina koulun ”kovemmat jätkät”. Erityisesti heistä välittyvä ”ei voisi vähempää kiinnostaa”- asenne vaikutti vetovoimaiselta. Omaksuin tuon asenteen suojautuakseni sisälläni valitsevaa kipua ja pelkoa vastaan.

Omana itsenä oleminen merkitsi kipua, ihmissuhteet merkitsivät kipua. Päätin pärjätä evvk- asenteellani.

Päihteet olivat minulle tapa kuulua porukkaan. Ne eivät aluksi tarjonneet elämyksiä tai ainutlaatuisia tunnekokemuksia. Lukuisten toistojen ja eri päihteiden myötä aivoni oppivat nauttimaan päihtymiskokemuksesta lopulta vaatien sitä.

Mielihyvähakuisuus ja epämukavien tunteiden välttäminen ovat ihmiselle luontaisia käyttäytymismalleja. Aivomme reagoivat herkästi kaikkeen nopean palkinnon tarjoavaan toimintaan. Laiskana elimenä aivot oppivat toistamaan tuttuja, palkitsevia toimintamalleja.