Addiktion vastakohta ei ole raittius, vaan yhteys

”Addiktion vastakohta ei ole raittius, vaan yhteys”-

Psykologi Risto Nieminen mainitsi Riippuvuuden psykologiaa- luennollaan, psykiatri Gabor Matén sitaatin yhteyden kokemuksen merkityksestä riippuvuudesta vapautumisessa. Olen Riston ja Gaborin kanssa samaa mieltä. Päihteillä on sisäisesti hyvinvoivalle ihmiselle hyvin vähän annettavaa.

Riippuvuudenhoidon ammattilaisena minua kiinnostaa tietää, miten päihdeaddiktin on mahdollista kokea tervehdyttävää yhteyden kokemusta itseensä ja muihin ihmisiin.

Addiktio on välttämiskäyttäytymistä ja päihdemaailma opettaa ihmisen pelokkaaksi, vainoharhaiseksi ja epäluuloiseksi valehtelijaksi. Älä puhu, älä tunne, älä luota ovat addiktin tärkeimpiä sääntöjä. Opitut selviytymismallit luovat hetkellisen turvan turvattomalle ihmiselle.

Hoitoon hakeutuessaan asiakkailla saattaa olla useita epäonnistuneita lopettamisyrityksiä kokemuspankissaan. Muutosmotivaation yläpitämiseen asiakkaat tarvitsevat konkreettisia onnistumisen kokemuksia.

Päihdehoidossa asiakkaiden tulee kokea olevansa turvassa. Turvan tunne on ensisijaisen tärkeää, jotta ihminen voi edes harkita harjoittelevansa puhumaan, tuntemaan ja luottamaan. Jaettu häpeä turvallisessa ympäristössä yhdistää meidät ympärillä oleviin ihmisiin. Koen olevani hyväksytty ja arvostettu puutteistani ja virheistäni huolimatta.

Medikalisaation vallatessa alaa on hyvä muistaa, ettei riippuvuudesta toipuminen ole kiinni oikeasta lääkityksestä, vaan hoitoympäristöstä ja hoito- ohjelmasta. Ne tarjoavat puitteet ja työkalut toipumiseen. Asiakas tekee tarvittavan työn, mutta meidän ammattilaisten pitää tarjota puitteet onnistumiselle. Ihminen tarvitsee rehellisiä, luotettavia ihmisiä ympärilleen.

Terapeuttinen yhteisö mahdollistaa asiakkaille aidon yhteyden kokemuksen, jolloin päihtymisen tarve häviää automaattisesti. Epävakaa yhteisö aktivoi automaattisesti vanhat selviytymismallit. Turvattomuus luo levottomuutta ja nopean mielihyvän tarvetta.

Henkilökunnan tehtävänä on huolehtia yhteisön turvallisuudesta. Levoton, impulsiivinen, addiktioherkkä yhteisö viestittää henkilökunnalle ”täällä ei ole kaikki hyvin, puuttukaa tilanteeseen”.

Vuosien aikana olen istunut lukuisissa henkilökunnan kokouksissa miettimässä, miksi yhteisö on levoton. Usein vastaus löytyy henkilökunnan toiminnasta. Kukaan ei ole täydellinen ja virheitä sattuu, mutta ammattilaiset pystyvät myöntämään virheensä ja muutamaan toimintaansa.

Päihdehoito on muuttunut vuosien aikana pitkistä yhteisöhoidosta katkaisuhoitoihin ja avokuntoutukseen. Tarjoaako avokuntoutus asiakkaalle aidon mahdollisuuden luopua selviytymismalleistaan ja kokea turvaa ja yhteyttä itseen ja muihin?

Kokemukseni mukaan ei tarjoa. Addiktion voima on useimmille asiakkaille liian kova avohoitoon sitoutumiseksi.

Minun on helppo uskoa huumeriippuvuudesta toipumiseen, koska saan todistaa sitä jatkuvasti. Toipumiskeskeinen riippuvuudenhoito on minun juttuni. Koen olevani siunattu saadessani todistaa vuosien opiaattikoukusta vapautumista tai Alfa- PVP riippuvuudesta toipumista.

Vaikka asiakas retkahtaisikin hoidon jälkeen, tiedän hänen saaneen tulevaisuuden kannalta arvokkaita yhteyden kokemuksia, jotka saattavat auttaa raitistumaan myöhemmin.