Onko addiktio opittu tapa?

Onko addiktio opittu tapa?

Olematta aivotutkija, minun on helpoin ymmärtää ihmisen käyttäytymistä ja reagointimalleja aivojen toiminnan kautta. On lohdullista ymmärtää, miksi tietyt toimintamallit ovat lähes automaattisia, kun taas joidenkin toimintamallien opetteleminen tuntuu hankalalta jopa vuosien harjoittelun jälkeen.

Olen huomannut kuinka aivojen toiminnan ymmärtäminen helpottaa addiktion ymmärtämistä ja hyväksymistä, sekä luo uskoa addiktiosta  vapautumiseen. Vaikka päihderiippuvuus voidaan diagnosoida sairaudeksi, pohjimmiltaan kysymyksessä on opittu toimintamalli. Lukuisten toistojen myötä aivot herkistyvät päihteen tuottamalle palkkiokokemukselle lamauttaen etuotsalohkon kyvyn hallita päihteiden käyttöä, tunneimpulsseja, sekä vastustaa päihteen himoa tai kavereiden houkutuksia.

Addiktio ei ole luonnollista meille, mutta aivojen osat, missä addiktio vaikutta ovat keskeisiä selviytymisellemme- Gabor Maté

Onnellisuuden sijaan aivomme ohjaavat meitä selviytymään, lisääntymään, välttämään vaaraa ja ratkaisemaan ongelmia. Addiktille kivun kohtaaminen tuottaa tuskaa ja tuntuu ylitsepääsemättömältä koska aivomme ovat oppineet välttämään kipua (ahdistus, yksinäisyys, tyhjyys, tylsyys, stressi, epävarmuus, pelot) päihteiden, uhkapelaamisen, syömisen, seksin, nettipornon ja shoppailun avulla.

Todellisuudessa ahdistus on aivojen luonnollinen reaktio epänormaaliin tilaan. Välittäjäaineet ovat hetkellisesti romahtaneet ja aivot tarkastelevat nykyhetkeä ja tulevaisuutta uhkien kautta. ”En kestä… en pysty… en pärjää… pää hajoo!”

Ja koska aivojen tehtävä on myös ennustaa tulevaisuutta ja varautua tuleviin uhkiin, olemme varmoja, ettei tuska mene koskaan ohi ja tarvitsemme jotain helpotusta.

Mitä jos kyseessä ei kokemuksesta huolimatta olekaan elämän ja kuoleman kamppailu?

Jospa ahdistus onkin vain aivojen tapa ohjata meitä korjaamaan häiriötila. Ja koska kyseessä on uhkaava tilanne, ratkaisuna olisikin turvan kokemus.

Kuten opetimme aivomme addiktoitumaan, voimme opettaa ne myös toipumaan. Hyvinvointia voi kehittää toipumista tukevilla ihmissuhteilla, syvähengityksellä, liikunnalla, luontoyhteydellä, meditaatiolla, rukoilulla, asettamalla saavutettavissa olevia tavoitteita ja päivittäisillä hyvinvoinnin rutiineilla. Hiljalleen voimme opettaa aivomme uusiin toimintamalleihin.

Itse kaipaan jatkuvasti onnellisuutta ja helppoa elämää. Kiroan vastoinkäymisiä ja haasteita, vaikka tiedän niiden tarjoavan mahdollisuuden henkilökohtaiseen kasvun ja kehitykseen. Mikään saavutus ei myöskään ole tuonut onnea, koska alan heti pelkäämään sen menettämistä. Addiktin aivot tekevät työtään..