Sinä et ole addiktiosi vanki

Suomessa päihdeongelmien hoitamiseen liittyvä keskustelu pyörii toistuvasti huumehaittoja vähentävien toimenpiteiden ympärillä. Kukaan ei puhu huumeriippuvuudesta toipumisesta. Stigmaa ylläpidetään luomalla mielikuvaa addikteista heikkoina yksilöinä, joille raittius on vain harvojen erityisyksilöiden etuoikeus.

Totta se on. Huumeriippuvuudesta toipuminen on mahdollista.

Ihminen on ympäristön tuote. Emme synny huumeaddikteiksi, eikä addiktio synny tyhjiössä. Ympäristöllä on merkittävä rooli addiktion syntymiseen, ylläpitämiseen, sekä siitä toipumiseen. Ympäristö sisältää sisäiset tekijät (uskomukset, tunteet, muistot, ajatukset), sekä ulkoiset tekijät (ihmissuhteet, ympäristö).

Addiktille mikään ei riitä

Addiktin keskeisimmät tunteet ovat pelko ja katkeruus. Elämän pelko ja katkeruus elämän hankaluudesta, pelko epämiellyttävien tunteiden kokemisesta ja katkeruus, että niitä joutuu kokemaan. Pelko ettemme koskaan tunne oloamme hyväksi ja katkeruus, kun emme tunne oloamme ”oikeanlaiseksi”.

Aineen vaikutuksen alaisena pelko ja katkeruus helpottavat hetkeksi, mutta pitkällä aikavälillä ne pahenevat. Lopulta pyörimme päättymättömässä ahdistuksen ja helpotuksen kehässä addiktion vahvistuessa annos kerrallaan.

Addiktio on ”minä, minä”- ja ”mikään ei riitä”- sairaus. ”Minä ja minun tunteeni”, sekä jatkuvat puutostilat värittävät addiktin todellisuutta. Addiktin elämä pyörii omien tarpeiden, tunteiden ja halujen ympärillä. Tunne- elämä heilahtelee ääripäästä toiseen ja pakkomielteinen hyvänolon tavoittelu hallitsee elämää. ”Mitä jos menetän tämän hyvän?”, ”mitä sitten, kun tämä loppuu?”

Lopulta mikään ulkoinen palkkio ei riitä tyydyttämään sisäistä tyhjiötämme.

Kuinka rikot kaavan?

Kaikki tietävät lihasten kasvavan sopivan rasituksen, levon ja ravinteiden yhteisvaikutuksesta. Verenkierron paranevan liikunnan ja ravinnon vaikutuksesta ja keuhkojen toiminnan kehittyvän aerobisen harjoittelun seurauksena. Samat lainalaisuudet pätevät myös päihderiippuvuudesta toipumiseen.

Addiktiosta toipuminen edellyttää uusien voimavarojen löytämistä ja aktiivista hyödyntämistä terveellisen ja hyvinvointiamme tukevan elämän elämiseen. Aktiivisessa addiktiossa aivot tottuvat automaattisiin, helppoihin ja laiskoihin valintoihin. Addiktin elämä pyörii seuraavan annoksen ympärillä syrjäyttäen kaiken muun elämästä.

Nykytiedon mukaan aivomme kehittyvät koko elämän ajan, mikäli annamme niille mahdollisuuden kehittyä. Aivot ovat tehty käytettäväksi ja voimme luoda uusia hermoyhteyksiä toteuttamalla aktiivisesti uusia toimintamalleja. Tutkimuksissa on todettu vahingoittuneiden aivojen toipuvan oikeanlaisen kuntoutuksen seurauksena, joten miksi päihdeaddikti ei pystyisi vapautumaan riippuvuudesta aktiivisen toipumistyön seurauksena?

Aivojen itsesäätelystä vastaavan etuotsalohkon toimintaa voidaan kehittää harjoittelemalla itseohjautuvaa toimintaa impulsiivisen toiminnan sijaan. Addiktion seurauksena etuotsalohkon toimintakyky on heikentynyt, joten harjoittelu vaatii toistoja, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Luomme itse oman todellisuutemme

Emme välttämättä pysty poistamaan päihdemielihaluja, mutta pystymme muuttamaan suhtautumistamme niihin. Tietoisen läsnäolon avulla voimme oppia tarkkailemaan ajatuksiamme, tunteitamme ja mielihalujamme myötätuntoisesti ja tasapainoisesti. Impulsiivisuuden sijaan pystymme muuttamaan näkökulmaamme ja käyttäytymistämme raittiutta tukevaksi.

Usein haasteena on menneisyyden kokemusten vaikutukset nykyhetkeen. Aiemmat retkahdukset kummittelevat tässä hetkessä vaikuttaen mm uskomuksiimme. ”Olen aina retkahtanut yksinäisenä, varmaan retkahdan nytkin”. Addikti elää uudelleen aiempia kipukokemuksiaan, kunnes oppii tiedostamaan ja käsittelemään niitä.

Addiktin tunneheilahtelut ovat muita voimakkaampia ja tunteet voivat heilahtaa äärilaidasta toiseen nopeasti.

Itse olen kokenut lukuisia hylätyksi tulemisen kokemuksia pikkupojasta lähtien ja teinistä asti parisuhteeni ovat usein päättyneet yhtä nopeasti, kuin ovat alkaneetkin. Kumppanini ovat saattaneet julistaa rakkauttaan eilen ja tänään tulen jätetyksi. Kokemukset ovat vaikuttaneet minuun syvällisesti. Luen ja tulkitsen pienimpiäkin vaaran merkkejä toisen käyttäytymisessä ja reagoin niihin herkästi. Koen olevani turvassa saatuani huomiota säännöllisesti.

Nykyään olen oppinut tunnistamaan tunnereaktioni ja mielessäni pyörivät ”uhkakuvat ja salaliittoteoriat” reagoimatta impulsiivisesti. Pyrin suhtautumaan itseni myötätuntoisesti ja taputan itseäni olalle käyttäydyttyäni asiallisesti tunteistani huolimatta.Seuraava kehitysaskel oliis tuoda ajatukseni "uhkakuvistat" ja salaliittoteorioista julkisiksi, eli puhua niistä ja tarkistaa missä oikeasti mennään. 

Halutessasi raittiutta ole erityisen kiinnostunut tutustumaan reaktioihisi uhriutumisen sijaan. Addiktio on vaikeiden tunteiden karkuun juoksemista tai houkuttelevissa tunteissa roikkumista. Tietoinen läsnäolo mahdollistaa vapautumaan addiktiota ylläpitävistä ajatusmalleista.

Kyettyäsi toimimaan oikein reaktiivisuuden sijaan olet vahvistanut aivojesi uusia toimintamalleja. Voit antaa tunteille ja tilanteille uuden merkityksen ”nyt minun tekee mieli juoda, mutta oikeasti en tarvitse alkoholia mihinkään. Siitä seuraa ainoastaan ongelmia”.

Tapoja vahvistaa sisäistä ympäristöäsi: kognitiivinen käyttäytymisterapia, itsetutkiskelu ja sen jakaminen toisen ihmisen kanssa, puhuminen, mindfulness ja meditaatio, hengitysharjoitukset (3x syvähengitys jne), toipumiskirjallisuuden lukeminen, itsehoitoryhmät, päihdeterapia, rukoilu, luonnossa liikkuminen.

Seuraavassa blogissa annan käyttöösi viiden askeleen ”kaavan” itsehoitosi tueksi.