Tunteet, tunteet, tunteet...

”miltä minusta tuntuu?”, miltä minusta pitäisi tuntua?”, ”miksi minusta tuntuu…?”, ”mitä jos minusta tuntuu …?”, ”mitä jos minusta ei tunnukaan …?”, ”miten muuttaisin tämän tunteen?”, ”miksi minusta AINA tuntuu …?”, ”miksei KOSKAAN tunnu …?”, ”mitä jos minusta ei tunnukaan …, mutta tuntuukin …?”, ”en voi mennä sinne jos minusta tuntuu …?”, ”en pystynyt tekemään sitä koska minusta tuntui …?”, ”KUKAAN ei ymmärrä miltä minusta tuntuu?”

Addiktiosairaus on hyvin itsekeskeinen sairaus. Aktiivisessa addiktiossa elävä ihminen miettii taukoamatta tunteitaan pyrkien säätelemään niitä haluamaansa suuntaan. Addiktin todellisuudessa tunteet ovat kaikki kaikessa. Aina pitää tuntua hyvältä.



“Disease of addiction is a disease of prediction”

Addiktit ovat tunneherkkiä tulevaisuuden ennustajia. Mietimme jatkuvasti mitä pitäisi tapahtua, että tuntuisi hyvältä ja mitä ei saa tapahtua, ettei vaan tunnu huonolta. Aamulla herätessä mietimme miltä minusta tuntuu, ja miltä minusta tulee tänään tuntumaan.

Lailliset, laittomat ja lääkärin määräämät päihteet ovat addiktille turvallinen tapa manipuloida tunne-elämää haluamallaan tavalla. Myös ruoka, ihastuminen porno, seksi, shoppailu, treenaaminen, työ, menestyminen jne ovat monille tuttuja toimintamalleja tunteiden säätelemiseksi.

Olen usein miettinyt, mitä tunne-elämän sairaus voisi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa? Ainakin se on mielenvikaista käyttäytymistä. Tapamme reagoida tunteisiimme ja ongelmiimme on ajoittain todella mielenvikaisia. Käytämme päihteitä, vaikka se tuhoaisi ihmissuhteemme, taloutemme, sekä fyysisen ja psyykkisen terveytemme. Syyksi ilmoitamme ”koska minusta tuntui niin pahalta”, ”minusta tuntui, ettei ahdistus lopu koskaan”, ”opiskelijabileissä tunsin itseni ulkopuoliseksi, joten vedin kännin ollakseni muiden kaltainen”.

12 askeleen toipumisohjelman mukaan emme ole sairaudestamme vastuussa, mutta toipumisestamme olemme.

Ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel toipumiseen. Reagointimallien tunnistaminen ja hyväksyminen avaa oven muutokseen. Hyväksyminen helpottuu, kun ymmärtää, kuinka tehokkaasti on opettanut aivonsa jatkuvaan tunteiden vuoristorataan. Vuosien lähes päivittäinen treeni on todellakin mennyt perille!

Toipumisen alkuvaiheessa minulle oli tärkeä oppia ymmärtämään toiminnan merkitys tunteista huolimatta. Olin jo nuorena poikana oppinut välttelemään epämukavia tunteita päihteillä, välttelemällä ja poistumalla paikalta epämukavista tilanteista, sulkeutumalla, kun olisi pitänyt puhua, lintsaamalla koulusta, nöyristelemällä kiusaajia puolustamatta itseäni.

Päihdehoidossa opin pitämään kiinni suunnitelmista, vaikka olisi tuntunut pahalta, tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka pelotti, puhumaan itsestäni ja antamaan palautetta kaverilleni konfliktin pelosta huolimatta.

Aina ei voi vain toimia. Tunteet on tärkeä myös kokea. On tärkeä oppia, ettei yksinäisyyteen, jännitykseen, pelkoon tai tylsyyteen ei kuole. Tunteiden kokeminen sellaisenaan on yllättävän tervehdyttävää. Kokeile joskus vain tuntea välttäen tunteen analysoimista, järkeilyä ja ylimääräistä miettimistä. Tunne menee lopulta nopeasti ohi. 

Jos haluat kokea tunne- elämän tasapainoa suosittelen kokeilemaan itsestäsi puhumista, ihmissuhteiden ylläpitämistä, toisten auttamista, hengitysharjoituksia, tehtyjen vääryyksien korjaamista, luonnossa liikkumista, liikuntaa, läsnäoloharjoituksia, terveellistä ravintoa, päivittäisten hyvinvointirutiinien luomista.